Päivä 2

Perjantaina lähdettiin yhdentoista aikoihin ajamaan Jyväskylästä Helsinki-Vantaalle. Matka meni hyvin, poimittiin Sanna Tikkurilasta, kun hän halusi lähteä saattamaan mua. Tavattiin kentällä YFUn vastaava ja Heli, käytiin heittää mun laukut ja tehtiin check-in ja mentiin turvatarkastukseen tippa linssissä miljoonan halin ja vilkutuksen jälkeen. Käytiin Helin kanssa ostamassa viimesiä eväitä, eli mun kohdalla salmiakkia ja suklaata, ja mentiin koneeseen ajallaan.

Autossa matkalla kentälle.

Helin kanssa pakolliset lähtökuvat kentän rappusissa.

Oikeesti ihmisiä oli tossa paljon enemmän, mutta siis ideana oli se, että tossa telkkarin eessä oli jengiä niin paljon, että hyvä että päästiin tosta ohi. Kaikki pysähtyy lentokentälläkin, kun Suomi pelaa Ruotsia vastaan haha.

Ihanat Finnairin jääkaappiateriat.

No mitäs, lento oli sitä miltä kuulostaakin: kahdeksan puolen tunnin homehtuminen. Piirsin ja katoin leffoja, enkä pystynyt nukkumaan vaikka olisikin kovin hyödyllistä ollut. Ainoa ongelma mikä tuli, oli, että mut ja Heli laitettiin eri puolille konetta, vaikka meillä piti olla paikat vierekkäin. No, tästäkin selvittiin lentoemännälle mainitsemalla onneksi.
Incheonissa törmättiin heti kentällä Marthaan, virolaisvaihtariin joka asuu mun kanssa samalla alueella ja sitten erääseen liettualaisvaihtariin, jonka nimestä en saanut selvää, anteeksi.

Meidän kaikkien perheet sitten odotti turvatarkastuksen ulkopuolella. Oli ehkä maailman ihaninta kun ne liukuovet aukes, ja mun neljästä siskosta kolme, äiti ja isä alko huutaa ja hymyilee ja vilkuttaa mulle ja juos halaamaan. Tuli heti kauheen tervetullut olo ja kaikki epävarmuudet haihtu heti.

Kentältä ajettiin suoraan kotiin Ilsaniin, jätettiin mun tavarat sinne ja ajettiin Souliin johonkin valmistujaisseremoniaan. En vieläkään oikein tiedä mikä se oli, mutta Martha oli siellä myös hostiensa kanssa, koska meidän kahen hostit on läheisiä keskenään. Vähän nolotti, kun vaikka kuinka yritin niin meinasin nukahtaa kesken seremoniapuheiden vähän väliä. Säpsähdin aina vaan hereille kun pää meinas retkahtaa. Onneks korealaiset itekki tuntuu nukkuvan vähä joka paikassa, niin ehkä sain sen anteeks, kun olin valvonu ainakin 24 tuntia putkeen muutenkin. Host-äiti lähti sitten jossain vaiheessa siskojen kans taekwondo vyökokeisiin, ja mä jäin sinne vielä Marthan, yhden siskon ja Marthan hostien kanssa pariks tunniks, koska oisin muuten joutunu olemaan yksin kotona. Se muuten kannatti, koska ruoka oli hyvää, ja sinne seremoniaan tuli Wonder Girlsin Sunye vauvansa ja miehensä kanssa! En oo mikään Wonder Girls fani, mut olihan se siistii, kun ekana päivänä Koreassa jo bongaa julkkiksia. Tulin illalla sitten Marthan hostien kyydillä siskon kanssa kotiin, purin tavarat ja muuta säätöö. Ja annoin tuliaiset: suklaat, mariskooli ja etenkin Muumi-pyyhkeet sai aikaan aikamoisen reaktion. Positiivisen onneksi.

Tää on sieltä seremoniapaikasta, 12. kerros.

Martha, minä ja Yewon, mun sosisko. Anteeksi, oon vähän reissussa rähjääntynyt.

Tänään aamulla lähettiin kirkkoon, käytiin ensin koreankielisessä jumalanpalveluksessa ja sitten vielä englanninkielisessä. Mun ja Marthan olisi kai pitänyt jäädä vielä johonkin raamatunluku tuokioon, mutta sitten meidän siskot pelasti meidät ja lähdettiin syömää. Sen jälkeen tultiin kotiin,  katottiin siskojen kanssa Frozen (Onko sillä mitään suomalaista nimeä?) syötiin Fazerinoi, ja nyt ollaan siskon kanssa opiskeltu (eli sisko tekee kouluhommia, mä luen koreaa ja kirjotan tätä).

Mentiin kirkon jälkeen kimbapille ja ddeokbokkille. Kimbap on niinkun korealaista sushia ja ddeokbokkista en mene ihan takuuseen, mutta tossa oli ainakin kananmunaa, riisikakkuja ja nuudeleita.

Onyu ja Yejun, mun siskot, Martha ja Haerang (Marthan sisko).

Meiän naapurustosta. Tommosia samanlaisia taloja on täällä about miljoona ja mua pelottaa jo nyt, miten tuun ikinä löytämään oikeeseen rakennukseen.

Meiän iltapala. Riisiä, kimchijiggaeta ja... jotain. Meen täällä vaan sillä asenteella, että syön kaikkee mitä tarjotaan ja googlailen jälkikäteen mitä suuhun on tullut laitettua, jos oon rohkealla päällä. Mutta tähän mennessä kaikki on kyllä ollu tosi hyvää, ei oo mikään ruoka purru takasin.

Huomenna ollaan aamusta menossa Yejunin, Marthan ja Haerangin kanssa Lake parkiin, joka on puisto tässä lähellä. Iltapäivällä mennään käymään koululla näyttämässä mun naamaa siellä ja tiistaina alkaa YFUn tulovalmennus. Tähän asti on mennyt aivan loistavasti, vaikka oonkin edelleen jetlaginen ja väsyttää. Mun hostit on kaikki aivan ihania, ja kielimuurikaan ei oo hirveen iso, kun puhutaan englantia, koreaa ja saksaa sekasin. Parempaa perhettä en olis voinu toivoa.