"세리, 우리 집 문이 어떻게 돼요?"

Huaah. Tosiaan, korealaisilla on nyt kokeet, joten tällä viikolla en oo ollu koulussa ja huominenkin on vielä kokonaan vapaa. En oo saanu tässä niin paljon aikaseks kuin oisin halunnu, mutta se johtuu siitä, että mulle neljän päivän varotusajalla kerrottiin, että muutto on 1.7, eli eilen siis vaihdoin perhettä. Mutta kyllä mä viime viikonloppuna ja tästä alkuviikosta on kuitenkin jotain muutakin saanu tehtyä kuin pakattua.

Perjantaina taas selfietä luokkalaisten kanssa.

Lauantaina meillä ei taas ollut enää vapaaehtoistöitä, joten pakotin Marthaa lähtemään mun kanssa ostamaan mulle uutta koulupuvun kesähametta, koska syystä tai toisesta sain alunperin about kaks numeroa liian pienen hameen, joka ei sitten ymmärrettävästi ollut mikään mukavuuden multihuipentuma. Sain siis vihdoin uuden hameen, eikä tarvii enää hikoilla talvihameessa, ja sen jälkeen lähdettiin Lafestalle shoppailemaan ja eksyttiin koirakahvilaankin.

Mä oon aikasemmin kerran käynyt kissakahvilassa, ja se oli ihan kiva kokemus, mutta mun on pakko sanoa, että ainakaan tästä koirakahvilasta en tykännyt. Mulla on itsellä lapinkoira Suomessa, ja koiria ylipäätään on ikävä, niin sen takia sitten päädyttiin tänne. Mutta tässä kahvilassa nää koirat haukku koko ajan, siellä haisi ja ne koirat oli selkeästi stressaantuneita, ja osa selkeästi pelkäskin. Jäi vähän paha maku suuhun, enkä haluu kyllä käydä toista kertaa, vaikka olihan ne hauvat sulosia. 

Täällä on sairaan kuuma ja uimaan ei pääse, niin oli tehtävä vähän  kompromisseja.

Lauantai-iltana käytiin myös perheen kanssa yhdessä illallisella pitkästä aikaa eräässä kiinalaisessa ravintolassa. Tilasin sitten 짜장면:ia (jjajangmyeon).

Sunnuntain lähinnä pakkailin ja kirjotin kirjeitä perheelle, mutta maanantaina tapasin Judithia. Käytiin viemässä mun paketti postiin ja oon aika ylpeä, kun osasin hoitaa koko käynnin koreaksi ja täyttää kaikki postilomakkeet oikein. Sen jälkeen käytiin liukuhihnasushibuffetissa, joka makso huikeat 10 euroa ja tunnin ajan sai syödä niin paljon kuin jaksoi. Sushin lisäksi siihen kuului myös paljon erilaisia juomia, salaatteja ja muita ruokia, esimerkiksi okonomiyakia, pizzaa, tacoja, leivoksia ja keittoja. Oon kiitollinen, että päätin skipata aamupalan ja pantata lounaaseen asti haha. Tän jälkeen käytiin vielä DVD roomissa kattomassa The Great Gatsby, ja oli muuten hyvä!

Yewonilla oli myös valmistujaiset viime viikolla, eli sen ei tarvii enää mennä kouluun. Sen pitää kuitenkin opiskella, koska sen pitää marraskuussa tehä semmoset isot kokeet, jotka vaikuttaa siihen, että pääseekö se yliopistoon, vai pitääkö sen käydä lukion kolmasvuosi uudelleen. Anyway, Yewonilla oli tiistaiaamuna sitten aikaa, ja käytiin yhdessä lounaalla italialaisessa ravintolassa, ja sen jälkeen vielä ottamassa stickerphotot ja vähän shoppailemassa.

Tiistai-iltana Yewonin ja Yejunin piti lähteä hagwoniin, jätin kummallekin jäähyväiskirjeet, ja käytiin vielä omman ja appan kanssa syömässä illallista yhdessä lähiravintolassa. Lupasin itelleni, etten itke, mutta kyllä mä sitten vähän kuitenkin vetistelin. Sen jälkeen haettiin mun tavarat, ja omma ja appa heitti mut tän uuden perheen luo, joka asuu muutaman minuutin kävelymatkan päässä mun koulusta. Tässä uudessa perheessä omma on töissä päiväkodissa ja isä pankissa, mulla on tosiaan kaks ala-asteella olevaa pikkusiskoa ja yläasteelainen isoveli. Toisin kun mun ensimmäisessä perheessä, kukaan näistä ei juuri osaa englantia, mikä on sekä hyvä että huono. Oon varma, että mun korea tulee parantumaan paljon seuraavien kuukausien aikana, mutta samaan aikaan oli jotenkin luottavaisempi olo, kun perheessä oli useampi englanninosaaja. Tässäkään perheessä mulla ei oo omaa huonetta, vaan jaan huoneen mun 12-vuotiaan pikkusiskon kanssa. Entisten host-vanhempien lähdön jälkeen ehdittiiin hetki jutella host-äidin ja sisarusten kanssa, ja nää oli ihan vaikuttuneita mun koreantaidoista ja omma sano, et se oli aikasemmin ollut tosi huolissaan, että miten me selvitään, kun se ei osaa englantia, ja että se oli tosi helpottunu, kun puhun niin hyvin. Kyllä mä aika hyvin osaan, mutta toivon vaan, että nää ei ala yliarvioimaan mun skillsejä, niin kun jotkut koulukaverit tuppaa tekemään.... Heti kerettiin olla siinä perheen kesken, kun mun uuden omman työkaveri tuli Jenkeissä vaihtarina olleen tyttärensä kanssa käymään, ja esitteli meidät. Tää tyttö sitten tulkkas kun hostit kyseli multa kysymyksiä ja mä niiltä. Ne oli sen verran peruskauraa, että olisin mä todennäkösesti koreaksikin sen pystynyt hoitamaan, mutta oon anyway kiitollinen siitä, että ne tuli auttamaan, koska olin tosi väsyny ja vähän itkunenkin, kun vanhat host-siskot ja -isä lähetteli jäähyväisviestejä vielä kakaossa ja tekstareilla.

Tänään mun uus host-perhe oli sitten totta kai koulussa ja töissä, joten olisin ollut tän ja huomisen itekseen, ellei Seri, tää host-äidin ystävättären tytär, olisi kanssa ollut vapaalla. Seri tuli vasta kaks viikkoa sitten takasi Kentuckysta, ja silläkin alkaa koulu vasta ensiviikolla, niin tänään me sitten hengattiin kahdestaan, ja itseasiassa yks mun pienistä toiveistakin toteutu: Ne korkeat kerrostalot, jotka nään aina kouluun mennessä, ja joista taisin muutaman kuukausi sitten mainita täällä blogissakin, että haluaisin joskus päästä katselemaan sieltä maisemia, koska kyseisissä taloissa on peräti 49 kerrosta. Seri sitten asuu yhdessä näissä kerrostaloista, ja kutsu mut niille. Seri asuu perheineen 29. kerroksessa, ja se oli mulle kyllä ihan tarpeeks hyvä. Pääsin ottamaan valokuvia, ja tää oli mulle ensimmäinen kerta kenenkään korealaisen kaverin kotona, koska korealaisilla ei oo tapana viedä kavereita kotiinsa. Serin kanssa käytiin sitten bingsulla ja kimbapilla, ja sitten katottiin Harry Potter ja kuolemanvarjelukset, johon kumpikaan ei kyllä oikein pystyny keskittymään kun oli niin kuuma.

Seri!

...ja maitoteebingsu.

Nyt sitten oon kotona host-siskojen kanssa, kun omma on vielä töissä. Siskot tekee läksyjä ja mä istun koneella. On kieltämättä  jo vähän ikävä oman ikäsiä sisaruksia, mutta jospa tähänkin ajanmukaan tottuun. Enhän mä oo asunu täällä edes vielä vuorokautta. Positiivista tässä on se, että asun lähellä koulua, joten saan aamulla nukkua vajaat puol tuontia pidempää ja iltapäivällä oon saman verran aikasemmin kotona. Mutta mä jouduin myös lopettaa mun tanssitreenit, joten mulla ei oo oikeestaan juuri tekemistä, muutakun että kellarissa meillä on kuntosali.

Ps. Otsikossa lukee "Seri, kuinka meiän kodin ovi toimii?" Aamulla jouduin siis paniikissa laittamaan Serille viestiä, kun omma oli jo töissä, enkä osannut lukita ovea, kun olin lähdössä tapaamaan Seriä. Jos olisin ollut taas vähän kärsivällisempi, niin olisin ehkä ilman apuakin tajunnut jossain vaiheessa, että ovi lukitsee automaattisesti itsensä kymmenen sekunnin viiveellä. Mutta mitenpä tämmönen suomalainen maalaisjuntti semmosta edes olisi osannut epäillä.

Pps. Mistä lähtien suomeks kirjottaminen on ollut näin vaikeaa?

Korealainen kuntotesti, ja muita viime ajan kuulumisia.

En oo jaksanu kauheammin kertoa, mitä oon tässä viime viikkojen aikana tehtyä, enkä tee sitä ikävä kyllä nytkään, mutta laitan kauhean kuvaoksennuksen ja koitan kertoa edes jotakin. Lopuksi kerron vielä tän viikon keskiviikosta koska se oli varsin.. mielenkiintonen päivä.

Käytiin muutama viikko sitten syystä tai toisesta omman ja appan kirkkoystävien kanssa jollain armeijan leirillä Soulin laitamilla. Oli kieltämättä aika pelottavaa, kun ajettiin jonnekin vuoristotielle, ja portilla oli sotilaita aseiden kanssa ja kyseli kaikkea ennen kun meidät laskettiin sisälle. Siellä sitten ensimmäisenä päästiin syömään sotilaiden ruokalaan, ja sen jälkeen mentiin armeijan kirkkoon. Sisälle tuli about 60 sotilasta, joille nää muut kirkon ihmiset veti kaiken maailman tanssi-, laulu- ja soittoesityksiä ja välillä pastori saarnas. Lopuks vaikka meiän perheellä ei ollut mitään esityksiä, meidätkin kutsuttiin sinne kaikkien eteen lavalle kumartamaan. Jostain syystä tää pappi sit koki tarvetta esitellä mut koko yleisölle, ja ne kaikki sotilaat alko huutaa ja taputtaa hulluna ja yks teki mulle käsillään sydämen ja olisin kovin mielelläni halunnu vaan vajota maan alle haha. Tilaisuus kesti ehkä tunnin tai kaks liian pitkään mun makuun, mutta oli se loppujen lopuks ihan hauska kokemus.

Meiän lukujärjestys, jost tosta kukaan saa mitään irti. Enkun ja ATK-tunnit on sydämmöity ja matikkaa on joka päivä. Tosin nyt meillä vaihtu lukkari, mutta tuntimäärä pysy samana anyways.

Meillä oli tässä about kuukaus takaperin YFUlla tapaaminen, oltiin Marthan kanssa etuajassa, niin seikkailtiin sitten hetki Gangnamissa. 

Tän kyseisen YFU-tapaamisen jälkeen jäätiin sitten Judithin kanssa Gyeongbokkungissa pois, kun haluttiin käydä vielä yhdessä isossa kirjakaupassa. No, metroasema ei ollutkaan ihan se mitä ajateltiin, ja seikkailtiin hyvä aika ennen ku löydettiin oikeeseen paikkaa. Gyeongbbokkung oli kuitenkin tajuttoman kaunis yöllä, otti päähän, että kamera on rikki eikä ollut kun kännykkä matkassa.

 Tapasin myös vähän aikaa sitten Rotary-vaihtari Nean Hongdaessa. Kierreltiin siellä hetki, sitten käytiin Namdaemunissa ja Myeongdongissa. Oli tosi hauska päivä, ja ensviikon lauantaina ollaan tapaamassa uudestaan.

Namdaemun. Äiti, näyttääkö tutulta?

Myeongdong!

 Kaks viikkoa sitten korealaisilla oli koeviikko, niin mun ei tarvinnut mennä kuin perjantaina kouluun. Sen viikon keskiviikkona lähdin sitten Souliin Dongdaemuniin tapaamaan muita YFU-vaihtareita: Heliä, saksalaista Larissaa, amerikkalaista Jania, liettualaista Gertrudaa ja japanilaisia Kaedea ja Kazumia.

vasemmalta oikealle: minä (you don't say), Heli, Kazumi, Larissa, Gertruda, Kaede ja Jan.

Tää oli ehkä hauskin ikinä! Kyseessä on siis disco pangpang. Toi vaunu pyöri ja heilu ihan hulluna, musiikki pauhas ja siellä oli MC juontamassa. Tuolla keskellä myös oli semmonen langanlaiha jätkä kävelemässä ja muka potkimassa meitä päähän. Mä en ymmärrä miten se pysy pystyssä, koska mullakin oli vaikeuksia pysyä penkillä, vaikka pidin kaksin käsin kaiteesta kiinni.

Ja joo. Mulla oli 3.5 syntymäpäivät, kuten myös yhdellä mun luokkalaisella ja nuorimmalla pikkusiskolla Onyulla. Koulussa sain lahjaks kolme kirjaa ja opettaja oli ostanu mulle synttärikakun. Kaikki oli tehny mulle kortit ja luokan eessä mulle ja tälle toiselle päivänsankarille laulettiin ja meidän piti puhaltaan kakuista kynttilät.
Illalla mentiin koko perhe Gangnamiin johonkin ylihienoon 5 tähden hotelliin syömään buffetti-illallinen, ja en oo muuten ikinä ollut niin hienossa paikassa. Tunsin itteni varsin alipukeutuneeksi, kun muut hotellivieraat oli laittautunut ihan viimesen päälle. Enkä oo ikinä syöny itteeni niin täyteen. Kotona perhe anto mulle ja pikkusiskolle vielä lahjat, puhallettiin toiseen kertaa kynttilät tosta mun opettajan antamasta kakusta, mutta syötiin se vasta seuraavana päivänä, koska kaikki oli niin ähkyjä. Kaikki oli myös kirjottanut mulle korealaisten tapojen mukaan kirjeet, ja vähän nolotti, kun aloin pöydässä vetistelee niitä lukiessa, mutta no can do.

Viime viikolla eksyttiin Marthan kanssa Angukiin ja Gwanghwamuniin seikkailee. Tavattiin metroasemalla myös kolme amerikkalaista ja yks eteläafrikkalainen, jotka opastettiin semmoseen perinteiseen korealaiseen kylään, vaikka oltiin sinne menossa itekin ekaa kertaa. Mua jotenkin ärsyttää täällä ihan hirveesti se, että oon törmänny hirveen moneen amerikkalaiseen, jotka on asunu Koreassa vuosia, eikä ne oo siltikään vaivautunu opettelemaan koreaa. Tai siis, esimerkiksi munkin raamattukerhon pitäjä kirkossa on amerikkalainen ja se on asunu täällä kohta 6 vuotta, eikä se edes osaa lukea koreaa kunnolla. Mua ihmetyttää, miten ne on edes selvinny täällä niin kauan? Koska ite turhauduin aluks jatkuvasti siihen, että en osaa koreaa tarpeeksi hyvin. Nyt menee jo paremmin, mutta voin vaan kuvitella miten vaikeeta täällä ois, jos ei osais edes lukea tai kirjottaa. Ei täällä niin paljon englantia sujuvasti puhuvia ihmisiä kuitenkaan löydy. Päätöksensä totta kai kullakin eikä asia mulle kuulu, mutta se silti ihmetyttää mua. Musta jos menee asumaan vieraaseen maahan, niin asiaan kuuluu opetella myös uuden maan kieltä ja kulttuuria.

 Loppuun vielä kuvia tältä viikolta vähän sekalaisessa järjestyksessä.

En oo piirtäny täällä ollenkaan kunnolla muutakun kuvistunneilla, ja viime viikolla otin itteeni sitten niskasta kiinni ja aloin piirtää. En oo tosin vieläkään saanu tätä valmiiks.

Perusmeininkiä meiän luokassa taas. Pojat alko pelaa pingistä välitunnilla.

Lähdin yks päivä lenkille vähän toiseen suuntaan mihin normaalisti, ja taisin löytää uuden suosikkireitin.

Eilen oli taas mun oman koulun klubi, ja käytiin Gyeongbokkungissa haastattelemassa ulkomaalasia siitä mitä mieltä ne on Koreasta ja mitä ne tekee täällä. Ois ollu ihan kiva, jos ei olisi ollut jumalattoman kuuma ja en ois saanu jäätävää päänsärkyä.

Tänään käytiin Andrean kanssa Lafestalla vähän shoppailemassa vapaaehtoistöiden jälkeen. Ollaan kuitenki kummatki nii hoboja täällä, että mukaan ei tarttunu kun kuvan snapback ja liptint. Ja ruokaa.

Mutta tosiaan, tän viikon keskiviikkona menin siis normaalisti kouluun, mutta opettaja komentikin sitten vaihtamaan liikkakamat ja koulun takapihalle. Siellä sitten piti seisoa luokittain jonoissa ja tehdä kaiken maailman jumppaliikkeitä, mitä liikunnanopettaja edestä megafoniin keksi huutaa. Olin keskiviikkona vielä tosi kipeä, mua väsytti ja koska en oo saanu vielä kesäkoulupuvusta kuin tavallisen paidan, niin mulla oli talviliikkapuku ja meinasin kuolla, kun oli ainakin +25 astetta hellettä. Liikuntakentältä sitten poistuttiin luokittain eri pisteisiin, ja meillä oli ekana pituuden ja painon mittaus. Ei tässä mitään, mutta tämähän tehtiin kaikkien luokkalaisten nähden. Aina kun yks meni vaa'alle, niin kaikki muut keräänty siihen vaa'an ympärille kurkkimaan ja ilkkumaan, että kuinka läski kaveri on. Läpällä tietenkin, mut multa tais tässä vaiheessa lähtee väri kokonaa naamasta. Onneks olin kuitenkin luokan viimenen, jollon kaikki oli menny vähän kauemmas juttelee, ja sain viimesenkin kurkkijan hätisteltyä pois kurkkimasta mun tuloksia. Tää oli kuitenki ehkä tähän mennessä yks epämieluisimmista tilanteista täällä, oon vissiin tältä osin vielä turhan länsimaalanen.
Sen jälkeen oli vuorossa perus eteentaivutus, jossa pääsin loistaa. Mä en ymmärrä miten kankeita korealaiset nuoret oikein voi olla, koska mä taivuin yli 20 senttiä pidemmälle kun puolet meidän luokkalaisista. Tän jälkeen oli kaks juoksutestiä, joista 50 metrin juoksussa olin meidän luokan tytöistä ainoa, jonka aika oli alle 10 sekuntia. Sen lisäks vielä mitattiin käsivoimat, joissa varmaan pärjäsin ihan hyvin. Ainoa vaan, että olin tosiaan kipeä, ja täällä on tällä viikolla joka päivä paistanu aurinko kauheen paahtavasti ja aina on ollu yli +20 astetta. Eikä oo ees kesä vielä. Mä tuun kuolemaan tänne heinäkuussa.

Tää postaus veny nyt aika mahdottomasti, mutta kiva jos joku jakso lukea loppuun asti. Kohta on teillä kesäloma, mä jään odottelemaan että saan loputkin kesäkoulupuvusta, niin olo helpottaa edes vähäsen!