Loppuajan kuulumisia.

Tänään oli vika koulupäivä (tosin joudun vielä käymään koululla, koska mun vaihtarivastaava/rehtori ei ollu paikalla enkä saanu todistusta voi huokaus). Itkin koulussa vähän, ja paljon kun tulin kotiin ja luin mun luokkalaisten kirjottamat viestit mulle. Mutta koitan nyt saada kerrottua ees jotain mun reilusta kahesta vikasta viikosta. Mä en ees muista tarkalleen mitä kaikkee tässä on tapahtunu, mutta koeviikolla näin tosiaan ensin mun ekan perheen yhtä siskoa, ja myöhemmin kaikkia niitä neljää, jotka on Koreassa. Yejun on edelleen Jenkeissä vaihossa siis. Ensin kanssa kävin Yewonin kanssa vaan Lafestalla, syötiin kolmessa eri paikkaa ja käytiin ottaa stickerphotot, oli hauskaa. Ja sitten kaikkien neljän kanssa käytiin Costcossa pizzalla ja juustokakulla. Torstaina mentiin meiän luokan ja opettajien kanssa Ashley's buffetiin, mut en kerenny olee siellä kauheen kauan, ku piti lähteen omman ja siskon kanssa elokuviin, käytiin kattoo Liikkuva linna. En tiiä yhtää miks se on täällä uudelleen elokuvissa, sehän on kymmenen vuotta vanha leffa. Anyway, perjantaina oli koulua ja koska koeviikko loppu, niin ei tehty kauheesti mitään. Lauantaina mun yks suomalainen kaveri tuli Koreaan, ja mentiin tosiaan sen ja Judithin kanssa Music Coressa. Siellä oli muun muassa Super Juniorin Kyuhyun, AOA, Ulala Session, APink, Infinite F ja Lovelyz. Kun löydettiin MBC:lle soitin appalle, ja se tuli kertoo meille et päästään kuvaan joidenki artistien kanssa, ja sit joku staffi vei meiät paikalle. Ehdittiin kattoo pari esitystä, ja sen jälkee se sama staffimies tuli hakee meitä backstagelle, ja saatiin kuvat Infiniten Seongyeolin ja L:n, APinkin ja Lovelyzin kans.

Yewon

APink. Nää kuvat on ihan perunalaatusia ku se "kameramies" ei oikee osannu.

Infinite

Lovelyz

Seuraavalla viikolla oli aika kiire, koska perjantaina meillä oli koulun festivaalit. Me järjestettiin ne klubin kanssa, ja meiän klubi teki kauhukäytävän yhteen luokkaan. Sen takia torstaina olin melkee 12 tuntia koulussa, kun koulun jälkeen piti jäädä rakentelemaan sitä. Se oli aluks ihan hauskaa, mutta sitten jossai vaiheessa tuli törkee nälkä niin lähettiin Nayeongin ja kahden muun klubikaverin kanssa syömää kimbapia. Sen jälkee tehtii sitä viel joku pari tuntia ja lähettiin kotiin. Tässä vaiheessa olin kuitenki nii väsyny, et koululla olin unohtanu vaihtaa lipokkaat ulkokenkiin, niin tulin sitten kotiin niissä kylmissä muovilipokkaissa. Oh well. Perjantaina oli sitten se ite festivaali, aamupäivän kiersin kokonaan taas Nayeongin ja mun luokkalaisten kanssa ympäti koulua kattomassa mitä mikäki klubi on tehny, ja täytyy sanoa, että siitä meiän kauhukäytävästä tuli aika hyvä. Ruuan jälkeen oli sitten kaikenmaailman esityksiä (Mm. Miss Deogi, eli siis jokaiselta luokalta 1-2 poikaa puetaan tytöiks, ja niillä on ns. missikisa), ja vaikka ne oli ihan hienoja ja meiän koulussa on tosi taitavia tanssijoita ja laulajia, oli kyllä aika puuduttavaa istua 5 tuntia tauotta salin lattialla jonossa. Onneks istuttiin oppilasnumeroiden mukaan, eli mä istuin viimesenä. Mut koska me istuttiin anyway salin perällä, niin juttelin vaan Jeonghyeonin ja Jaehyeonin kanssa, ja takana oli jopa tilaa suoristaa jalkoja välillä. Sunnuntaina mentiin host-perheen kanssa syömään isovanhempien, sedän, sedän vaimon ja serkun kanssa. Ruuan jälkeen mä, siskot, serkku ja appa mentiin viel bingsulle ja sen jälkee kotiin. Pelattiin videopelejä pari tuntia ja oli kivaa.

Kauhukäytävän valmistelua.

Siin on Miss Deogi kandidaatit mutta koska on niin kännykän zoomikuva niin never mind.

Viime viikolla oli joulu. Keskiviikkona aattona ei ollu yhtää joulufiilis ku oli normaali joulupäivä, niin otettiin sit Judithin kans takasin torstaina. Käytiin syömässä, ottaa sticker photot, ostin vähän tuliaisia ja sit mentiin leffaan. Perjantaina koulu loppu aikaseen, menin samaa matkaa yhen luokkalaisen kanssa himaan, kokosin kamat, jotka pitäis viel kertaallee postittaa Suomee. Lauantaina en tehny oikeen mitään, katoin Hobbitin ja luin. Sunnuntaina käytiin Judithin kanssa Sinsassa Garosugilissä, kun ei oltu siellä vielä käyty. Sen jälkeen tultii takasin Ilsaniin ja mentiin Mäkkäriin illalliselle, koska ahisti.

Jouluaaton kouluruoka

Jouluaamu

Garosugil

Eilen koulussa katottiin lähinnä vaa leffoja, ja otin kuvia kavereiden kanssa ja juteltii ja vaiheltii sähköpostiosotteita ynnä muuta. Tänään se sitte oli ohi. Aamulla katottiin eka tunti elokuvaa, sen jälkee siivottiin tunti (eli siis pojat siivos ja tytöt laiskotteli ja otettiin lisää kuvia). Jeonghyeon anto mulle kanssa semmosen Starbucksin juomapullon ja olin niin otettu, että melkein aloin jo siinä vaiheessa itkee, kun en oikeesti osannu odottaa keltään mitään. Annoin sille sitten Fazerin suklaata ja halattiin. Sen jälkeen oli luokanvalvojan tunti, opettaja anto kaiken maailman tiedotuksia, juhlittiin yhen luokkalaisen synttäreitä, ja lopuks opettaja anto mulle mun luokkalaisten tekemän kirjeen ja pyys mua sanomaan koko luokalle moimoi, mut sillä sekunnilla ku astuin luokan eteen niin en saanu sanottua muuta kun hei hei ja kiitos, kun itketti niin paljon. Otettiin luokkakuvat mun kameraan ja kaikki lähti. Aion vielä nähä mun luokkalaisia ja Nayeongia ainakin, mutta oli se silti haikeeta.

Kirjeet mun kavereille.

                                  안녕 7반 ♥

Mulla on Koreassa 10 päivää jäljellä ja tosi ristiriitaset fiilikset. Mun mielialat kotiinpaluun suhteen on vaihellu tosi paljon. Jouluna aattelin, et on ihan jees lähtee kotiin, mutta tällä viikolla on taas ollu aika vastakkaiset fiilikset. Saa nähä missä tunnelmissa oon viikon päästä tai lähtöaamuna. Oli miten oli, mä oon oppinu tän vuoden aikana ihan kauheesti ja kasvanu tosi paljon. Tänään just metrossa mietin, miten lapsellinen mä olin keväällä, ja miten paljon mä oon muuttunu about 11 kuukaudessa. Mä oon oppinu uuden kielen ja kulttuurin, saanu kavereita paitsi Koreasta myös ympäri maailmaa. Mä oon oppinu arvostaa Suomea uudella tavalla, mutta myös saanu toisen kotimaan. Jos mä saisin tehä mun vaihtovuoden uudelleen, mä tekisin aika monia asioita toisin, mutta mä en oo kertaakaan katunu tänne lähtöä.

Jos mulla ei oo enää iltaisin aikaa tai wifi alkaa taas takkuilemaan, niin seuraavan kerran kirjotan todennäkösesti Suomesta. Ihan hullua. Hyvää uutta vuotta kaikille!

"세리, 우리 집 문이 어떻게 돼요?"

Huaah. Tosiaan, korealaisilla on nyt kokeet, joten tällä viikolla en oo ollu koulussa ja huominenkin on vielä kokonaan vapaa. En oo saanu tässä niin paljon aikaseks kuin oisin halunnu, mutta se johtuu siitä, että mulle neljän päivän varotusajalla kerrottiin, että muutto on 1.7, eli eilen siis vaihdoin perhettä. Mutta kyllä mä viime viikonloppuna ja tästä alkuviikosta on kuitenkin jotain muutakin saanu tehtyä kuin pakattua.

Perjantaina taas selfietä luokkalaisten kanssa.

Lauantaina meillä ei taas ollut enää vapaaehtoistöitä, joten pakotin Marthaa lähtemään mun kanssa ostamaan mulle uutta koulupuvun kesähametta, koska syystä tai toisesta sain alunperin about kaks numeroa liian pienen hameen, joka ei sitten ymmärrettävästi ollut mikään mukavuuden multihuipentuma. Sain siis vihdoin uuden hameen, eikä tarvii enää hikoilla talvihameessa, ja sen jälkeen lähdettiin Lafestalle shoppailemaan ja eksyttiin koirakahvilaankin.

Mä oon aikasemmin kerran käynyt kissakahvilassa, ja se oli ihan kiva kokemus, mutta mun on pakko sanoa, että ainakaan tästä koirakahvilasta en tykännyt. Mulla on itsellä lapinkoira Suomessa, ja koiria ylipäätään on ikävä, niin sen takia sitten päädyttiin tänne. Mutta tässä kahvilassa nää koirat haukku koko ajan, siellä haisi ja ne koirat oli selkeästi stressaantuneita, ja osa selkeästi pelkäskin. Jäi vähän paha maku suuhun, enkä haluu kyllä käydä toista kertaa, vaikka olihan ne hauvat sulosia. 

Täällä on sairaan kuuma ja uimaan ei pääse, niin oli tehtävä vähän  kompromisseja.

Lauantai-iltana käytiin myös perheen kanssa yhdessä illallisella pitkästä aikaa eräässä kiinalaisessa ravintolassa. Tilasin sitten 짜장면:ia (jjajangmyeon).

Sunnuntain lähinnä pakkailin ja kirjotin kirjeitä perheelle, mutta maanantaina tapasin Judithia. Käytiin viemässä mun paketti postiin ja oon aika ylpeä, kun osasin hoitaa koko käynnin koreaksi ja täyttää kaikki postilomakkeet oikein. Sen jälkeen käytiin liukuhihnasushibuffetissa, joka makso huikeat 10 euroa ja tunnin ajan sai syödä niin paljon kuin jaksoi. Sushin lisäksi siihen kuului myös paljon erilaisia juomia, salaatteja ja muita ruokia, esimerkiksi okonomiyakia, pizzaa, tacoja, leivoksia ja keittoja. Oon kiitollinen, että päätin skipata aamupalan ja pantata lounaaseen asti haha. Tän jälkeen käytiin vielä DVD roomissa kattomassa The Great Gatsby, ja oli muuten hyvä!

Yewonilla oli myös valmistujaiset viime viikolla, eli sen ei tarvii enää mennä kouluun. Sen pitää kuitenkin opiskella, koska sen pitää marraskuussa tehä semmoset isot kokeet, jotka vaikuttaa siihen, että pääseekö se yliopistoon, vai pitääkö sen käydä lukion kolmasvuosi uudelleen. Anyway, Yewonilla oli tiistaiaamuna sitten aikaa, ja käytiin yhdessä lounaalla italialaisessa ravintolassa, ja sen jälkeen vielä ottamassa stickerphotot ja vähän shoppailemassa.

Tiistai-iltana Yewonin ja Yejunin piti lähteä hagwoniin, jätin kummallekin jäähyväiskirjeet, ja käytiin vielä omman ja appan kanssa syömässä illallista yhdessä lähiravintolassa. Lupasin itelleni, etten itke, mutta kyllä mä sitten vähän kuitenkin vetistelin. Sen jälkeen haettiin mun tavarat, ja omma ja appa heitti mut tän uuden perheen luo, joka asuu muutaman minuutin kävelymatkan päässä mun koulusta. Tässä uudessa perheessä omma on töissä päiväkodissa ja isä pankissa, mulla on tosiaan kaks ala-asteella olevaa pikkusiskoa ja yläasteelainen isoveli. Toisin kun mun ensimmäisessä perheessä, kukaan näistä ei juuri osaa englantia, mikä on sekä hyvä että huono. Oon varma, että mun korea tulee parantumaan paljon seuraavien kuukausien aikana, mutta samaan aikaan oli jotenkin luottavaisempi olo, kun perheessä oli useampi englanninosaaja. Tässäkään perheessä mulla ei oo omaa huonetta, vaan jaan huoneen mun 12-vuotiaan pikkusiskon kanssa. Entisten host-vanhempien lähdön jälkeen ehdittiiin hetki jutella host-äidin ja sisarusten kanssa, ja nää oli ihan vaikuttuneita mun koreantaidoista ja omma sano, et se oli aikasemmin ollut tosi huolissaan, että miten me selvitään, kun se ei osaa englantia, ja että se oli tosi helpottunu, kun puhun niin hyvin. Kyllä mä aika hyvin osaan, mutta toivon vaan, että nää ei ala yliarvioimaan mun skillsejä, niin kun jotkut koulukaverit tuppaa tekemään.... Heti kerettiin olla siinä perheen kesken, kun mun uuden omman työkaveri tuli Jenkeissä vaihtarina olleen tyttärensä kanssa käymään, ja esitteli meidät. Tää tyttö sitten tulkkas kun hostit kyseli multa kysymyksiä ja mä niiltä. Ne oli sen verran peruskauraa, että olisin mä todennäkösesti koreaksikin sen pystynyt hoitamaan, mutta oon anyway kiitollinen siitä, että ne tuli auttamaan, koska olin tosi väsyny ja vähän itkunenkin, kun vanhat host-siskot ja -isä lähetteli jäähyväisviestejä vielä kakaossa ja tekstareilla.

Tänään mun uus host-perhe oli sitten totta kai koulussa ja töissä, joten olisin ollut tän ja huomisen itekseen, ellei Seri, tää host-äidin ystävättären tytär, olisi kanssa ollut vapaalla. Seri tuli vasta kaks viikkoa sitten takasi Kentuckysta, ja silläkin alkaa koulu vasta ensiviikolla, niin tänään me sitten hengattiin kahdestaan, ja itseasiassa yks mun pienistä toiveistakin toteutu: Ne korkeat kerrostalot, jotka nään aina kouluun mennessä, ja joista taisin muutaman kuukausi sitten mainita täällä blogissakin, että haluaisin joskus päästä katselemaan sieltä maisemia, koska kyseisissä taloissa on peräti 49 kerrosta. Seri sitten asuu yhdessä näissä kerrostaloista, ja kutsu mut niille. Seri asuu perheineen 29. kerroksessa, ja se oli mulle kyllä ihan tarpeeks hyvä. Pääsin ottamaan valokuvia, ja tää oli mulle ensimmäinen kerta kenenkään korealaisen kaverin kotona, koska korealaisilla ei oo tapana viedä kavereita kotiinsa. Serin kanssa käytiin sitten bingsulla ja kimbapilla, ja sitten katottiin Harry Potter ja kuolemanvarjelukset, johon kumpikaan ei kyllä oikein pystyny keskittymään kun oli niin kuuma.

Seri!

...ja maitoteebingsu.

Nyt sitten oon kotona host-siskojen kanssa, kun omma on vielä töissä. Siskot tekee läksyjä ja mä istun koneella. On kieltämättä  jo vähän ikävä oman ikäsiä sisaruksia, mutta jospa tähänkin ajanmukaan tottuun. Enhän mä oo asunu täällä edes vielä vuorokautta. Positiivista tässä on se, että asun lähellä koulua, joten saan aamulla nukkua vajaat puol tuontia pidempää ja iltapäivällä oon saman verran aikasemmin kotona. Mutta mä jouduin myös lopettaa mun tanssitreenit, joten mulla ei oo oikeestaan juuri tekemistä, muutakun että kellarissa meillä on kuntosali.

Ps. Otsikossa lukee "Seri, kuinka meiän kodin ovi toimii?" Aamulla jouduin siis paniikissa laittamaan Serille viestiä, kun omma oli jo töissä, enkä osannut lukita ovea, kun olin lähdössä tapaamaan Seriä. Jos olisin ollut taas vähän kärsivällisempi, niin olisin ehkä ilman apuakin tajunnut jossain vaiheessa, että ovi lukitsee automaattisesti itsensä kymmenen sekunnin viiveellä. Mutta mitenpä tämmönen suomalainen maalaisjuntti semmosta edes olisi osannut epäillä.

Pps. Mistä lähtien suomeks kirjottaminen on ollut näin vaikeaa?