Korealainen kuntotesti, ja muita viime ajan kuulumisia.

En oo jaksanu kauheammin kertoa, mitä oon tässä viime viikkojen aikana tehtyä, enkä tee sitä ikävä kyllä nytkään, mutta laitan kauhean kuvaoksennuksen ja koitan kertoa edes jotakin. Lopuksi kerron vielä tän viikon keskiviikosta koska se oli varsin.. mielenkiintonen päivä.

Käytiin muutama viikko sitten syystä tai toisesta omman ja appan kirkkoystävien kanssa jollain armeijan leirillä Soulin laitamilla. Oli kieltämättä aika pelottavaa, kun ajettiin jonnekin vuoristotielle, ja portilla oli sotilaita aseiden kanssa ja kyseli kaikkea ennen kun meidät laskettiin sisälle. Siellä sitten ensimmäisenä päästiin syömään sotilaiden ruokalaan, ja sen jälkeen mentiin armeijan kirkkoon. Sisälle tuli about 60 sotilasta, joille nää muut kirkon ihmiset veti kaiken maailman tanssi-, laulu- ja soittoesityksiä ja välillä pastori saarnas. Lopuks vaikka meiän perheellä ei ollut mitään esityksiä, meidätkin kutsuttiin sinne kaikkien eteen lavalle kumartamaan. Jostain syystä tää pappi sit koki tarvetta esitellä mut koko yleisölle, ja ne kaikki sotilaat alko huutaa ja taputtaa hulluna ja yks teki mulle käsillään sydämen ja olisin kovin mielelläni halunnu vaan vajota maan alle haha. Tilaisuus kesti ehkä tunnin tai kaks liian pitkään mun makuun, mutta oli se loppujen lopuks ihan hauska kokemus.

Meiän lukujärjestys, jost tosta kukaan saa mitään irti. Enkun ja ATK-tunnit on sydämmöity ja matikkaa on joka päivä. Tosin nyt meillä vaihtu lukkari, mutta tuntimäärä pysy samana anyways.

Meillä oli tässä about kuukaus takaperin YFUlla tapaaminen, oltiin Marthan kanssa etuajassa, niin seikkailtiin sitten hetki Gangnamissa. 

Tän kyseisen YFU-tapaamisen jälkeen jäätiin sitten Judithin kanssa Gyeongbokkungissa pois, kun haluttiin käydä vielä yhdessä isossa kirjakaupassa. No, metroasema ei ollutkaan ihan se mitä ajateltiin, ja seikkailtiin hyvä aika ennen ku löydettiin oikeeseen paikkaa. Gyeongbbokkung oli kuitenkin tajuttoman kaunis yöllä, otti päähän, että kamera on rikki eikä ollut kun kännykkä matkassa.

 Tapasin myös vähän aikaa sitten Rotary-vaihtari Nean Hongdaessa. Kierreltiin siellä hetki, sitten käytiin Namdaemunissa ja Myeongdongissa. Oli tosi hauska päivä, ja ensviikon lauantaina ollaan tapaamassa uudestaan.

Namdaemun. Äiti, näyttääkö tutulta?

Myeongdong!

 Kaks viikkoa sitten korealaisilla oli koeviikko, niin mun ei tarvinnut mennä kuin perjantaina kouluun. Sen viikon keskiviikkona lähdin sitten Souliin Dongdaemuniin tapaamaan muita YFU-vaihtareita: Heliä, saksalaista Larissaa, amerikkalaista Jania, liettualaista Gertrudaa ja japanilaisia Kaedea ja Kazumia.

vasemmalta oikealle: minä (you don't say), Heli, Kazumi, Larissa, Gertruda, Kaede ja Jan.

Tää oli ehkä hauskin ikinä! Kyseessä on siis disco pangpang. Toi vaunu pyöri ja heilu ihan hulluna, musiikki pauhas ja siellä oli MC juontamassa. Tuolla keskellä myös oli semmonen langanlaiha jätkä kävelemässä ja muka potkimassa meitä päähän. Mä en ymmärrä miten se pysy pystyssä, koska mullakin oli vaikeuksia pysyä penkillä, vaikka pidin kaksin käsin kaiteesta kiinni.

Ja joo. Mulla oli 3.5 syntymäpäivät, kuten myös yhdellä mun luokkalaisella ja nuorimmalla pikkusiskolla Onyulla. Koulussa sain lahjaks kolme kirjaa ja opettaja oli ostanu mulle synttärikakun. Kaikki oli tehny mulle kortit ja luokan eessä mulle ja tälle toiselle päivänsankarille laulettiin ja meidän piti puhaltaan kakuista kynttilät.
Illalla mentiin koko perhe Gangnamiin johonkin ylihienoon 5 tähden hotelliin syömään buffetti-illallinen, ja en oo muuten ikinä ollut niin hienossa paikassa. Tunsin itteni varsin alipukeutuneeksi, kun muut hotellivieraat oli laittautunut ihan viimesen päälle. Enkä oo ikinä syöny itteeni niin täyteen. Kotona perhe anto mulle ja pikkusiskolle vielä lahjat, puhallettiin toiseen kertaa kynttilät tosta mun opettajan antamasta kakusta, mutta syötiin se vasta seuraavana päivänä, koska kaikki oli niin ähkyjä. Kaikki oli myös kirjottanut mulle korealaisten tapojen mukaan kirjeet, ja vähän nolotti, kun aloin pöydässä vetistelee niitä lukiessa, mutta no can do.

Viime viikolla eksyttiin Marthan kanssa Angukiin ja Gwanghwamuniin seikkailee. Tavattiin metroasemalla myös kolme amerikkalaista ja yks eteläafrikkalainen, jotka opastettiin semmoseen perinteiseen korealaiseen kylään, vaikka oltiin sinne menossa itekin ekaa kertaa. Mua jotenkin ärsyttää täällä ihan hirveesti se, että oon törmänny hirveen moneen amerikkalaiseen, jotka on asunu Koreassa vuosia, eikä ne oo siltikään vaivautunu opettelemaan koreaa. Tai siis, esimerkiksi munkin raamattukerhon pitäjä kirkossa on amerikkalainen ja se on asunu täällä kohta 6 vuotta, eikä se edes osaa lukea koreaa kunnolla. Mua ihmetyttää, miten ne on edes selvinny täällä niin kauan? Koska ite turhauduin aluks jatkuvasti siihen, että en osaa koreaa tarpeeksi hyvin. Nyt menee jo paremmin, mutta voin vaan kuvitella miten vaikeeta täällä ois, jos ei osais edes lukea tai kirjottaa. Ei täällä niin paljon englantia sujuvasti puhuvia ihmisiä kuitenkaan löydy. Päätöksensä totta kai kullakin eikä asia mulle kuulu, mutta se silti ihmetyttää mua. Musta jos menee asumaan vieraaseen maahan, niin asiaan kuuluu opetella myös uuden maan kieltä ja kulttuuria.

 Loppuun vielä kuvia tältä viikolta vähän sekalaisessa järjestyksessä.

En oo piirtäny täällä ollenkaan kunnolla muutakun kuvistunneilla, ja viime viikolla otin itteeni sitten niskasta kiinni ja aloin piirtää. En oo tosin vieläkään saanu tätä valmiiks.

Perusmeininkiä meiän luokassa taas. Pojat alko pelaa pingistä välitunnilla.

Lähdin yks päivä lenkille vähän toiseen suuntaan mihin normaalisti, ja taisin löytää uuden suosikkireitin.

Eilen oli taas mun oman koulun klubi, ja käytiin Gyeongbokkungissa haastattelemassa ulkomaalasia siitä mitä mieltä ne on Koreasta ja mitä ne tekee täällä. Ois ollu ihan kiva, jos ei olisi ollut jumalattoman kuuma ja en ois saanu jäätävää päänsärkyä.

Tänään käytiin Andrean kanssa Lafestalla vähän shoppailemassa vapaaehtoistöiden jälkeen. Ollaan kuitenki kummatki nii hoboja täällä, että mukaan ei tarttunu kun kuvan snapback ja liptint. Ja ruokaa.

Mutta tosiaan, tän viikon keskiviikkona menin siis normaalisti kouluun, mutta opettaja komentikin sitten vaihtamaan liikkakamat ja koulun takapihalle. Siellä sitten piti seisoa luokittain jonoissa ja tehdä kaiken maailman jumppaliikkeitä, mitä liikunnanopettaja edestä megafoniin keksi huutaa. Olin keskiviikkona vielä tosi kipeä, mua väsytti ja koska en oo saanu vielä kesäkoulupuvusta kuin tavallisen paidan, niin mulla oli talviliikkapuku ja meinasin kuolla, kun oli ainakin +25 astetta hellettä. Liikuntakentältä sitten poistuttiin luokittain eri pisteisiin, ja meillä oli ekana pituuden ja painon mittaus. Ei tässä mitään, mutta tämähän tehtiin kaikkien luokkalaisten nähden. Aina kun yks meni vaa'alle, niin kaikki muut keräänty siihen vaa'an ympärille kurkkimaan ja ilkkumaan, että kuinka läski kaveri on. Läpällä tietenkin, mut multa tais tässä vaiheessa lähtee väri kokonaa naamasta. Onneks olin kuitenkin luokan viimenen, jollon kaikki oli menny vähän kauemmas juttelee, ja sain viimesenkin kurkkijan hätisteltyä pois kurkkimasta mun tuloksia. Tää oli kuitenki ehkä tähän mennessä yks epämieluisimmista tilanteista täällä, oon vissiin tältä osin vielä turhan länsimaalanen.
Sen jälkeen oli vuorossa perus eteentaivutus, jossa pääsin loistaa. Mä en ymmärrä miten kankeita korealaiset nuoret oikein voi olla, koska mä taivuin yli 20 senttiä pidemmälle kun puolet meidän luokkalaisista. Tän jälkeen oli kaks juoksutestiä, joista 50 metrin juoksussa olin meidän luokan tytöistä ainoa, jonka aika oli alle 10 sekuntia. Sen lisäks vielä mitattiin käsivoimat, joissa varmaan pärjäsin ihan hyvin. Ainoa vaan, että olin tosiaan kipeä, ja täällä on tällä viikolla joka päivä paistanu aurinko kauheen paahtavasti ja aina on ollu yli +20 astetta. Eikä oo ees kesä vielä. Mä tuun kuolemaan tänne heinäkuussa.

Tää postaus veny nyt aika mahdottomasti, mutta kiva jos joku jakso lukea loppuun asti. Kohta on teillä kesäloma, mä jään odottelemaan että saan loputkin kesäkoulupuvusta, niin olo helpottaa edes vähäsen!

Lähtövalmennus, paperihelvetti ja Sanna ♥

Viime viikonloppuna oli siis YFUn lähtövalmennus Etelä-Koreaan ja Japaniin lähteville vaihtareille. Vähän jännitti millaista porukkaa ja ohjelmaa olisi vastassa, mutta se oli näin jälkikäteen sanottuna ihan turhaa. Perjantaina kolmen aikaa valmennus alkoi YFUn toimistolla, ja heti kun menin sisään ja tapasin muut vaihtarit, niin tuli heti semmonen olo, että meillä on ihan huippuporukka. Lisäksi meillä oli ihan huippuhauskoja entisiä vaihtareita paimentamassa meitä. Mun lisäks Koreaan lähtee yksi tyttö, ja Japaniin lähtee maaliskuussa kolme tyttöä ja kolme poikaa. Mua yllätti se, että poikia lähtee niin paljon. Ajattelin, että kumpaankin maahan olisi lähdössä vain tyttöjä tai korkeintaan yksi poika. Mutta eipä ollutkaan, ja siis totta kai se on vaan pelkästään positiivista, että poikiakin lähtee!

Entiset vaihtarit kirjoittivat meille joitakin kulttuurisääntöjä ja mokia, joita ilmeisesti vaihtarit yleensä tekevät. Katotaan vaan, niin mä rikon noita kaikkia heti ensimmäisten päivien aikana....

Mutta siis perjantaina pelasimme kaikenlaisia tutustumispelejä, juttelimme odotuksista, toiveista, peloista ja kaikesta mahdollisesta mitä nyt mieleen vain sattui tulemaan. Jouduimme myös esittelemään itsemme vaihtomaamme kielellä, ja olen aika ylpeä itsestäni, koska olen hieman ujo vielä puhumaan koreaa, mutta se menikin ihan hyvin! Ja ruoka oli totta kai 5/5, etenkin kun päivällisenä oli sushia, kimbapia, miso-keittoa, kimchiä ja nuudeleita. Yöksi menimme entisten vaihtareiden kanssa läheiseen hostelliin. Oli tarkoituksena mennä aikaisin nukkumaan, mutta jotenkin päädyttiin vielä pariksi tunniksi koko porukka hostellin keittiöön juttelemaan. Hups but I regret nothing!

Lauantaina kävelimme hostelliaamiaisen jälkeen yhdessä takaisin toimistolle, minne kaikkien vaihtareiden vanhemmat sitten tulivat. Lauantai oli lähinnä käytännön asioista puhumista ja vanhempien kysymyksiin vastaamista. Menimme ulos pelailemaan siksi aikaa, kun YFUn työntekijät ilmeisesti komensivat vanhempiamme päästämään meistä irti ja antamaan meille mahdollisuuden sopeutua uuteen maahan = kielsivät pitämästä liikaa yhteyttä meihin. Haha. Menimme kaikki, vanhemmat mukaan lukien, sitten jonnekin kauppahalliin ravintolaan syömään, en muista enää mikä paikka se oli, mutta ruoka oli sielläkin hyvää. Valmennus loppui sitten viiden aikaa, jonka päätteeksi saimme vielä nivaskan papereita täytettäväksi ja luettavaksi ja I ♥ YFU t-paidat, jotka pitää laittaa Koreaan lähtiesssä päälle. Harmittaa vähän, kun en tajunnut ottaa kuvia valmennuksesta kuin yhden. Olisi pitänyt ottaa ryhmäkuva tai jotain, shame on us.

Sanna tuli mua toimistolle vastaan, ja meinas alkaa itkettää, kun ei oltu melkein vuoteen nähty. Menin sitten Sannan luokse Porvooseen ja hengasin siellä maanantaihin asti. Käytiin Porvoon keskustassa vuokraamassa elokuvia, hakemassa mässyä, syömässä kiinalaisessa ja kiroamassa Suomen talvea.

Käytiin Sannan kanssa heti valmennuksen jälkeen rautatieasemalla bubble tealla!♥

Pahoittelen oranssiuttamme.

Kaiken kaikkiaan valmennuksen ja Sannan näkemisen jälkeen mulla on paljon luottavaisempi oli lähdön suhteen. Mua ei pelota enää ollenkaan, pitää vain lukea vielä kovasti koreaa ja täyttää valmennuksessa saatuja papereita. Siihen kuuluu mm. viisumin hakeminen, kaiken maailman kela-ilmoituksien tekeminen ja koulutodistuksen hakeminen. Lähtöön on enää 36 päivää ja on jotenkin kauheen epätodellinen olo... Niin kuin sanoin, mua ei pelota, mutta jännittää ja stressaa. Haluun vaan kaikki paperisotkut äkkiä pois alta ja perhetiedot.
Koulun mä sain jo tietää vähän epävirallisesti aiemmin Sannan kautta, mutta valmennuksessa saaduissa papereissa sekin varmistu: 덕이고등학교, eli Deogi high school Ilsanissa. Ilsan on Seoulista pohjoiseen about tunti metrolla. Koulusta tiedän sen verran, että se on sekakoulu (huh) ja tosi uusi: Se on avattu vasta 2012.

Koulukoulukoulu! Palvokaa mun paint-muokkaustaitoja

I ♥ YFU FINLAND

Loppuun vielä kaikkien tänä vuonna Japaniin/Etelä-Koreaan lähtevien blogit: Roosa, Anni ja Viivi. Seuratkaa näitä kaikkia ihania! Helillä (toisella Etelä-Korean vaihtarilla) ei vielä ole blogia, mutta linkkailen sen tännekin, kunhan saan sen tietooni joskus.

Mutta mä lähden kohta puoleen keskustaan siskopuolen kanssa ottamaan uutta passikuvaa viisumia varten ja syömään, kiitos kaikille jotka jaksoivat lukea!