Päivä 2

Perjantaina lähdettiin yhdentoista aikoihin ajamaan Jyväskylästä Helsinki-Vantaalle. Matka meni hyvin, poimittiin Sanna Tikkurilasta, kun hän halusi lähteä saattamaan mua. Tavattiin kentällä YFUn vastaava ja Heli, käytiin heittää mun laukut ja tehtiin check-in ja mentiin turvatarkastukseen tippa linssissä miljoonan halin ja vilkutuksen jälkeen. Käytiin Helin kanssa ostamassa viimesiä eväitä, eli mun kohdalla salmiakkia ja suklaata, ja mentiin koneeseen ajallaan.

Autossa matkalla kentälle.

Helin kanssa pakolliset lähtökuvat kentän rappusissa.

Oikeesti ihmisiä oli tossa paljon enemmän, mutta siis ideana oli se, että tossa telkkarin eessä oli jengiä niin paljon, että hyvä että päästiin tosta ohi. Kaikki pysähtyy lentokentälläkin, kun Suomi pelaa Ruotsia vastaan haha.

Ihanat Finnairin jääkaappiateriat.

No mitäs, lento oli sitä miltä kuulostaakin: kahdeksan puolen tunnin homehtuminen. Piirsin ja katoin leffoja, enkä pystynyt nukkumaan vaikka olisikin kovin hyödyllistä ollut. Ainoa ongelma mikä tuli, oli, että mut ja Heli laitettiin eri puolille konetta, vaikka meillä piti olla paikat vierekkäin. No, tästäkin selvittiin lentoemännälle mainitsemalla onneksi.
Incheonissa törmättiin heti kentällä Marthaan, virolaisvaihtariin joka asuu mun kanssa samalla alueella ja sitten erääseen liettualaisvaihtariin, jonka nimestä en saanut selvää, anteeksi.

Meidän kaikkien perheet sitten odotti turvatarkastuksen ulkopuolella. Oli ehkä maailman ihaninta kun ne liukuovet aukes, ja mun neljästä siskosta kolme, äiti ja isä alko huutaa ja hymyilee ja vilkuttaa mulle ja juos halaamaan. Tuli heti kauheen tervetullut olo ja kaikki epävarmuudet haihtu heti.

Kentältä ajettiin suoraan kotiin Ilsaniin, jätettiin mun tavarat sinne ja ajettiin Souliin johonkin valmistujaisseremoniaan. En vieläkään oikein tiedä mikä se oli, mutta Martha oli siellä myös hostiensa kanssa, koska meidän kahen hostit on läheisiä keskenään. Vähän nolotti, kun vaikka kuinka yritin niin meinasin nukahtaa kesken seremoniapuheiden vähän väliä. Säpsähdin aina vaan hereille kun pää meinas retkahtaa. Onneks korealaiset itekki tuntuu nukkuvan vähä joka paikassa, niin ehkä sain sen anteeks, kun olin valvonu ainakin 24 tuntia putkeen muutenkin. Host-äiti lähti sitten jossain vaiheessa siskojen kans taekwondo vyökokeisiin, ja mä jäin sinne vielä Marthan, yhden siskon ja Marthan hostien kanssa pariks tunniks, koska oisin muuten joutunu olemaan yksin kotona. Se muuten kannatti, koska ruoka oli hyvää, ja sinne seremoniaan tuli Wonder Girlsin Sunye vauvansa ja miehensä kanssa! En oo mikään Wonder Girls fani, mut olihan se siistii, kun ekana päivänä Koreassa jo bongaa julkkiksia. Tulin illalla sitten Marthan hostien kyydillä siskon kanssa kotiin, purin tavarat ja muuta säätöö. Ja annoin tuliaiset: suklaat, mariskooli ja etenkin Muumi-pyyhkeet sai aikaan aikamoisen reaktion. Positiivisen onneksi.

Tää on sieltä seremoniapaikasta, 12. kerros.

Martha, minä ja Yewon, mun sosisko. Anteeksi, oon vähän reissussa rähjääntynyt.

Tänään aamulla lähettiin kirkkoon, käytiin ensin koreankielisessä jumalanpalveluksessa ja sitten vielä englanninkielisessä. Mun ja Marthan olisi kai pitänyt jäädä vielä johonkin raamatunluku tuokioon, mutta sitten meidän siskot pelasti meidät ja lähdettiin syömää. Sen jälkeen tultiin kotiin,  katottiin siskojen kanssa Frozen (Onko sillä mitään suomalaista nimeä?) syötiin Fazerinoi, ja nyt ollaan siskon kanssa opiskeltu (eli sisko tekee kouluhommia, mä luen koreaa ja kirjotan tätä).

Mentiin kirkon jälkeen kimbapille ja ddeokbokkille. Kimbap on niinkun korealaista sushia ja ddeokbokkista en mene ihan takuuseen, mutta tossa oli ainakin kananmunaa, riisikakkuja ja nuudeleita.

Onyu ja Yejun, mun siskot, Martha ja Haerang (Marthan sisko).

Meiän naapurustosta. Tommosia samanlaisia taloja on täällä about miljoona ja mua pelottaa jo nyt, miten tuun ikinä löytämään oikeeseen rakennukseen.

Meiän iltapala. Riisiä, kimchijiggaeta ja... jotain. Meen täällä vaan sillä asenteella, että syön kaikkee mitä tarjotaan ja googlailen jälkikäteen mitä suuhun on tullut laitettua, jos oon rohkealla päällä. Mutta tähän mennessä kaikki on kyllä ollu tosi hyvää, ei oo mikään ruoka purru takasin.

Huomenna ollaan aamusta menossa Yejunin, Marthan ja Haerangin kanssa Lake parkiin, joka on puisto tässä lähellä. Iltapäivällä mennään käymään koululla näyttämässä mun naamaa siellä ja tiistaina alkaa YFUn tulovalmennus. Tähän asti on mennyt aivan loistavasti, vaikka oonkin edelleen jetlaginen ja väsyttää. Mun hostit on kaikki aivan ihania, ja kielimuurikaan ei oo hirveen iso, kun puhutaan englantia, koreaa ja saksaa sekasin. Parempaa perhettä en olis voinu toivoa.

Pikainen (kuva)päivitys part. 2

Lentoliput tuli sähköpostiin ja viisumikin tulee varmaankin tällä viikolla. Mun host-siskot tuli puhuu mulle perjantaina kakaotalkissa. Ne osas kaikki hyvin englantia ja ne oli ihan sairaan ihania.♥ Etenkin vanhimman siskon kanssa tuntu olevan paljon yhteistä, eikä mua oikeesti pelota enää yhtää lähtö. Haluun vaan äkkiä hengaamaan niiden kanssa. Nekin sano moneen kertaan olevansa tosi innoissani mun tapaamisesta, joten mulla on kauheen turvallinen ja tervetullut olo. En malttais millään odottaa enää reilua 11 päivää! Mutta huomenna on aikainen herätys, kun meillä on aika poliisiasemalle henkilökorttihakemusta laittamaan, joten laitan tässä lähinnä kuvia ja ne saavat puhua puolestaan.

Mitä ihmettä mä ensvuonna teen, ku toi höntti ei oo tunkemassa koko ajan naamalle ja pyörimässä tiellä kun dataan lattialla? 

Tänään oli pikkusiskopuolen ristijäiset! Reetta ♥

Alettiin äidin kanssa äsken pakkaamaan. Oli tarkotus vaan testata, että mitä kaikkee on tarkotus ottaa mukaan ja miten hyvin mahtuu, mutta en sitten tarviikkaan enää mitään tuolta laukusta, niin annettiin olla. Pitää aika paljon lisätä vielä ennen lähtöä, mutta toistaseks kaikki mahtuu kyllä hyvin, eikä painorajat oo vielä huolen aiheena.

Soon!

Ensviikonloppuna käyn vielä Helsingissä tädin ja Sannan luona ja sanomassa heipat IYFin porukoille. Sitten on vielä pari päivää ennen lähtöä kuviksen ja englannin kokeet, ja sitten se ois siinä.  Torstai on kokonaan vapaa näillä näkymin ellen käy isän tai Marin luona, ja torstaina pitää aamupäivällä lähtee ajamaan Helsinkiin lentokentälle. Yhtä aikaa tuntuu, että on liian vähän ja liikaa jäljellä. Jännittää ja vähän ahdistaa, mutta samalla tää tuntuu maailman luonnollisimmalta jutulta. Miten voikin olla näin ristiriitanen olo.

Lähtövalmennus, paperihelvetti ja Sanna ♥

Viime viikonloppuna oli siis YFUn lähtövalmennus Etelä-Koreaan ja Japaniin lähteville vaihtareille. Vähän jännitti millaista porukkaa ja ohjelmaa olisi vastassa, mutta se oli näin jälkikäteen sanottuna ihan turhaa. Perjantaina kolmen aikaa valmennus alkoi YFUn toimistolla, ja heti kun menin sisään ja tapasin muut vaihtarit, niin tuli heti semmonen olo, että meillä on ihan huippuporukka. Lisäksi meillä oli ihan huippuhauskoja entisiä vaihtareita paimentamassa meitä. Mun lisäks Koreaan lähtee yksi tyttö, ja Japaniin lähtee maaliskuussa kolme tyttöä ja kolme poikaa. Mua yllätti se, että poikia lähtee niin paljon. Ajattelin, että kumpaankin maahan olisi lähdössä vain tyttöjä tai korkeintaan yksi poika. Mutta eipä ollutkaan, ja siis totta kai se on vaan pelkästään positiivista, että poikiakin lähtee!

Entiset vaihtarit kirjoittivat meille joitakin kulttuurisääntöjä ja mokia, joita ilmeisesti vaihtarit yleensä tekevät. Katotaan vaan, niin mä rikon noita kaikkia heti ensimmäisten päivien aikana....

Mutta siis perjantaina pelasimme kaikenlaisia tutustumispelejä, juttelimme odotuksista, toiveista, peloista ja kaikesta mahdollisesta mitä nyt mieleen vain sattui tulemaan. Jouduimme myös esittelemään itsemme vaihtomaamme kielellä, ja olen aika ylpeä itsestäni, koska olen hieman ujo vielä puhumaan koreaa, mutta se menikin ihan hyvin! Ja ruoka oli totta kai 5/5, etenkin kun päivällisenä oli sushia, kimbapia, miso-keittoa, kimchiä ja nuudeleita. Yöksi menimme entisten vaihtareiden kanssa läheiseen hostelliin. Oli tarkoituksena mennä aikaisin nukkumaan, mutta jotenkin päädyttiin vielä pariksi tunniksi koko porukka hostellin keittiöön juttelemaan. Hups but I regret nothing!

Lauantaina kävelimme hostelliaamiaisen jälkeen yhdessä takaisin toimistolle, minne kaikkien vaihtareiden vanhemmat sitten tulivat. Lauantai oli lähinnä käytännön asioista puhumista ja vanhempien kysymyksiin vastaamista. Menimme ulos pelailemaan siksi aikaa, kun YFUn työntekijät ilmeisesti komensivat vanhempiamme päästämään meistä irti ja antamaan meille mahdollisuuden sopeutua uuteen maahan = kielsivät pitämästä liikaa yhteyttä meihin. Haha. Menimme kaikki, vanhemmat mukaan lukien, sitten jonnekin kauppahalliin ravintolaan syömään, en muista enää mikä paikka se oli, mutta ruoka oli sielläkin hyvää. Valmennus loppui sitten viiden aikaa, jonka päätteeksi saimme vielä nivaskan papereita täytettäväksi ja luettavaksi ja I ♥ YFU t-paidat, jotka pitää laittaa Koreaan lähtiesssä päälle. Harmittaa vähän, kun en tajunnut ottaa kuvia valmennuksesta kuin yhden. Olisi pitänyt ottaa ryhmäkuva tai jotain, shame on us.

Sanna tuli mua toimistolle vastaan, ja meinas alkaa itkettää, kun ei oltu melkein vuoteen nähty. Menin sitten Sannan luokse Porvooseen ja hengasin siellä maanantaihin asti. Käytiin Porvoon keskustassa vuokraamassa elokuvia, hakemassa mässyä, syömässä kiinalaisessa ja kiroamassa Suomen talvea.

Käytiin Sannan kanssa heti valmennuksen jälkeen rautatieasemalla bubble tealla!♥

Pahoittelen oranssiuttamme.

Kaiken kaikkiaan valmennuksen ja Sannan näkemisen jälkeen mulla on paljon luottavaisempi oli lähdön suhteen. Mua ei pelota enää ollenkaan, pitää vain lukea vielä kovasti koreaa ja täyttää valmennuksessa saatuja papereita. Siihen kuuluu mm. viisumin hakeminen, kaiken maailman kela-ilmoituksien tekeminen ja koulutodistuksen hakeminen. Lähtöön on enää 36 päivää ja on jotenkin kauheen epätodellinen olo... Niin kuin sanoin, mua ei pelota, mutta jännittää ja stressaa. Haluun vaan kaikki paperisotkut äkkiä pois alta ja perhetiedot.
Koulun mä sain jo tietää vähän epävirallisesti aiemmin Sannan kautta, mutta valmennuksessa saaduissa papereissa sekin varmistu: 덕이고등학교, eli Deogi high school Ilsanissa. Ilsan on Seoulista pohjoiseen about tunti metrolla. Koulusta tiedän sen verran, että se on sekakoulu (huh) ja tosi uusi: Se on avattu vasta 2012.

Koulukoulukoulu! Palvokaa mun paint-muokkaustaitoja

I ♥ YFU FINLAND

Loppuun vielä kaikkien tänä vuonna Japaniin/Etelä-Koreaan lähtevien blogit: Roosa, Anni ja Viivi. Seuratkaa näitä kaikkia ihania! Helillä (toisella Etelä-Korean vaihtarilla) ei vielä ole blogia, mutta linkkailen sen tännekin, kunhan saan sen tietooni joskus.

Mutta mä lähden kohta puoleen keskustaan siskopuolen kanssa ottamaan uutta passikuvaa viisumia varten ja syömään, kiitos kaikille jotka jaksoivat lukea!