Korealaiset häät & kauheesti ruokaa

Moi moi! Taitaa nyt olla viis viikkoo Koreassa täynnä. En ees haluu ajatella miten nopeesti aika täällä menee... Tuntuu et en oo ollu täällä ku hetken, mut samalla, et oisin aina kuulunu tänne ja ollu tässä perheessä. Pelottavaa.

Mutta joo! Tässä postauksessa aion kertoa vähän viime viikon lauantaista, jolloin oltiin koko perhe kaksissa häissä. Toiset oli Soulissa ja toiset Daejunissa, joka on Soulista etelään, ja sinne meni about tunti luotijunalla (oli muuten eka kerta ikinä luotijunassa!). Ja sen lisäks oon saanu nyt useemman kerran sluibattua kännykän ruokalaan, ja otettua teille kuvia kouluruuasta.

Viime perjantaina siis vanhin sisko, Yejin, tuli Pohangista illalla meille, koska lauantaiaamuna oli aikanen lähtö Soulin häihin. Tai no, aikanen ja aikanen, lähettii täältä kymmeneltä, mutta kun asut perheessä jossa on viis tyttöä, äiti ja isä, niin kaikkeen pitää varata aikaa. Ei edes syöty aamupalaa, koska omma sano, et häissä on aina niin paljon ruokaa, että sinne mennessä pitää olla nälkä. Ensin ajettiin metroasemalle, josta juostiin metroon, josta vaihdettiin metroon, josta käveltiin hääpaikalle.

Yejin ♥

Appan ja omman kanssa, koska niistä ei oo tainnu kuvaa vielä täällä olla. Ja tääki on tosi laadukas, kiitos Yewonin kameran.

Minä, Yewon ja Yejin.

Tässä kaikki mun ihanat siskot. Yewon, Onyu, Yejin ja Yejun.

Hups tuli vähä syötyä.

Ruokasali. Sitä ruokaa muuten oli.

Ensimmäistän häiden morsiamen kanssa.

Ja tässä ite seremoniasta!

Ensimmäiset häät pidettiin kirkossa, ja ne ei juuri poikennu suomalaisista häistä muuten kun että siellä oli enemmän laulamista ja esityksiä, ja hääpari kumarsi kummankin vanhemmille, morsian minkä mekossaan pysty, ja sulhanen meni ihan maahan polvilleen ja otsa lattiaan. Vieraiden vaatteetkin oli pitkälti ihan "länsimaalasia", mutta vanhemmilla ihmisillä oli hanbokit, eli semmoset perinteiset korealaiset juhlapuvut. Me ei keretty olla ensimmäisissä häissä kun ehkä kolmisen tuntia, kun sitten piti jo lähtee junalle. Käveltiin taas metroasemalle, vaihdettiin metroa kerran ja sitten lähdettiin junalla Daejuniin.

Törmäsin TVXQ:hun juna-asemalla nii olihan se sit pakko.

Junasta. Maisemat ei kyllä ollu mitään erityisen kauniita.

Tunnen itteni jotenkin kovin kalpeaks täällä.

Kun päästiin junasta, juostiin hulluna nappaamaan kaks taksia et päästäs hääpaikalle, joka oli tällä kertaa hotelli. Oltiin taas, kuten tavallista, myöhässä, mutta ehdittiin onneks näkemään kaiken maailman laulu- ja tanssiesityksiä näissäkin häissä. Ja päästiin syömään. Nääkin häät oli ihan länsimaalaset, eli aika lailla sama meininki Suomessa. Kummatkin hääparit oli ihan tajuttoman kauniita, ja etenkin morsiamet oli laitettu niin viimesen päälle, et jos mä ikinä meen naimisiin, niin mulle pitää järkätä häät Koreassa kiitos.

Toiset häät! Oli sairaan hienot.

Ja sitä ruokaa taas vähän oli. Anteeks huono laatu, en kauheesti kehdannu jäädä kuvailee nii nää on aika random-otoksia.

 Illalla vielä ennen junan lähtöö Yejin lähti serkun kanssa takasi Pohangii, ja me muut mentiin hääparin kotiin, jossa mä ja siskot lähinnä vaan lagattiin ja pelleiltiin vierashuoneessa, kun aikuiset jutteli olohuoneessa. Syötiin vähä välipalaa, mutta ei paljoa jaksanu, kun oltiin kaikki ihan poikki ja ylisyöneiitä. Hääparin luota sit mentiin miljoonan mutkan kautta juna-asemalle, taas kahdella metrolla Ilsaniin ja käveltiin sit vielä metro-asemalta himaan. Oltiin kotona joskus puolen yön jälkeen, mutta pääsin nukkumaan vasta kahden aikaa, kun piti kattoo Hannibal ja lähettää päivän kuvat Yejinille, kun se ei ollu ottanu kameraa. Sanomattakin selvää, että seuraavana päivänä oli vähän kuollu fiilis kirkossa.


 Sit toinen aihe, joka vois ansaita melkein oman postauksen, on korealainen leipä. Täällä ei siis saa juuri mitään tummaa leipää, lukuunottamatta niitä uhanalaisia ruissämpylöitä, joita mun hostit diilaa meille aamiaispöytään herra tietää mistä. Tavallisesti täällä syödään lähinnä semmosta amerikkalaista toastia, joka siis on semmosta ihan valkosta pullapaahtoleipää. Joka sit meillä ainakin yleensä syödään mansikkatuorejuuston tai -hillon kanssa. Mutta sen lisäks tasasin väliajoin meille ilmaantuu kaikkea semmosta, mikä on näille leipää, mutta suomalaiselle jotain ihan muuta.

"Healthy & Fresh Bread" excuse you, toi oli vehnäleipää, jossa oli sisällä vielä jotain hämärästi juustoa muistuttavaa töhnää. :D Fresh ehkä, mut terveelliseks en menis sanomaan.

Mustikkaleipää. Toisin sanoen vehnäsämpylä, jossa oli oli mustikkahilloo ja kermaa sisällä. Definitely not bread.

JA TÄÄ. Yks päivä Yewon tuli sanoo, et Sanni, keittiös on ihanaa uutta leipää, mee maistaa, se on tosi hyvää! No mä luulin, et appa oli tyyliin ostanu niitä ruissämpylöitä, mut ttanttanttaa, tää jökötti siel pöydällä. Violettia kääretorttua.

 Älkää ymmärtäkö mua väärin. Nää kaikki on ollu tosi hyviä, mutta mua vaan huvittaa, et miten erilainen skeema suomalaisilla ja korealaisilla on leivästä. Täytyy kyllä sanoa, että toisinaan tulee ruisleipää ikävä, mutta kyllä toi toastikin menee ihan hyvin alas.

Sitten niitä kuvia kouluruuasta! Joka päivä meillä on siis riisiä, keittöä, melkein aina kimchiä ja jotain muuta salaattia, sekä vaihtelevasti lihaa, jotain omeletin tyyppistä ja välillä jotain muita ylläreitä. Tykkään täällä kouluruuasta kovasti, vaikka yleensä noi keitot on aika mauttomia ja salaatitkaan ei aina oikein maistu. 

Sit loppuun vielä jotain random-kuvia koulusta.

Kuvisluokka ja ahkerat korealaiset opiskelijat.

Hyemin ♥

Sohui, joka on ehkä kiltein ihminen ikinä.

Tänään aamulla oltiin vapaahtoistöissä Yewonin, Haerangin ja Marthan kanssa Pajussa. Opetetaan ylä-asteelaisille ja heikommille lukiolaisille englantia, tai lähinnä se on vaan sitä, että keskustellaan niiden kanssa englanniks vapaista aiheista. Tänään oli mun eka kerta, mutta jatkossa meen sinne ilmeisesti joka lauantai. Lisäks ensviikolla alkaa korean opetusta Pajussa yhdellä koululla. Se on tiistaisin ja keskiviikkosin neljä tuntia koulun jälkeen, mutta onneks Martha, ja kaks muuta YFU-vaihtaria tulee sinne kanssa, Madison (USA) ja Judith (Alankomaat), ja ne on meidän hyviä kavereita. Vaikka haluunkin koreanopetusta ja oppia koreaa, niin vähän hirvittää miten tuun jaksamaan pitkän koulupäivän jälkeen neljä tuntia vielä opiskella, ja oon kotona sitten vasta vähän ennen yheksää. Joudun myös sen takia skippamaan mun tanssitunnit, mutta no can do. Koitan kuitenkin suhtautuu siihen positiivisesti, pääsenhän näkee Madisonii ja Judithia kanssa, siellä me saadaan päivällinen ja päästään harjottelemaan puhumista jonkun semmosen kanssa, joka osaa korjata ja neuvoa, jos mokaillaan. Jospa tää tästä! Tänään iltapäivällä mennään meidän enkkukirkon pastorin kanssa pizzalle Yewonin, Marthan ja Haerangin kanssa. Huomenna on kirkko ja sen jälkee mennään kirkkoporukan kanssa Costcoon, joka on kai semmonen amerikkalainen wholesale market (anteeks I can't Finnish anymore). Oon opiskellu koreaa täs tosi paljon, ja nyt kun oon saanu paremmat oppikirjatkin, nii alkaa jo menee paljon paremmin. Pystyn jo keskustelee enemmän omman ja koulukavereiden kanssa, mikä on ihanaa. Arki on välillä tosi rankkaa, mutta periks ei anneta!

Pakollinen bussiselca vielä loppuun tältä päivältä.