Näytetään tekstit, joissa on tunniste eräjormailua. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste eräjormailua. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

16 päivää

Oon jo monena päivänä sanonu kaikille jotka asiasta on kysyny, että lähden kolmen viikon päästä. Vasta nyt sitten tajusin, että lähtö onkin lähempänä kahta kuin kolmee viikkoo enää.
Viisumia ei oo vielä kuulunu, mikä on ongelmallista, kun pitäisi hoitaa pankkiasioita, jotka eivät ilman passia onnistu. Ja passi siis on suurlähetystössä. Damn. Arvasin, että tässä lopussa tulee jotain sählinkiä, vaikka koitinkin kaiken hoitaa ajoissa, mutta nähtävästi se on jokin luonnonlaki, että ei vaan onnistu.

Koitan nyt vaan kauheella kiireellä koittaa nähdä kaikkia kavereita ja sukulaisia. Isän puolelta sukulaiset nään kyllä onneks hyvin, kun sunnuntaina on pikkusiskopuolen ristijäiset. Kauheeta, sekin on jo yli vuoden vanha, ennen kuin nään sen seuraavan kerran...

Mutta anyways, näin Sannaa taas viikonloppuna. Oli taas melko Korea-painotteista, mutta katottiin sitten Sherlockia ja raahasin Sannankin sitten Hannibal-fandomiin. Sannaa onneks kerkeen näkemään vielä pari kertaa, mutta ahistaa, kun on monia kavereita joita nään enää kerran ennen lähtöö. Okei, oon vaan vuoden poissa, mutta silti kamalan haikea fiilis. Tulee kaikkia ihan kauhee ikävä. Onneks Sannalta oon saanu paljon tukea ja neuvoja, samoin mun korean opettajalta ja of course meidän aivan loistavalta YFUn Japani/Korea-vaihtari kahdeksikolta, jotka pystyvät samaistumaan lähdöahdistukseen ja stressiin.

Mitä uutta viime päivityksestä on se, että mun isäntäperhe vastas sähköpostiin. Melko lyhyt viesti, jossa toivottivat mut tervetulleeksi ja kertoivat, että ovat asuneet aikanaan yli kuusi vuotta Saksassa. Hostisä ainakin osaa hyvin englantia, kun laittoi mailin kokonaan sujuvalla englannilla. Saattaa olla, että pääsen myös saksaakin perheen kanssa puhumaan, mikäli he sitä osaavat. Niin kuin aikaisemmin sanoin, olisin ehkä toivonut perhettä, joka ei niin hyvin englantia osaa, että oppisin paremmin koreaa, kun kiusaus puhua englantia olisi pienempi. Mutta nyt olen kyllä aika helpottunut. Todennäköisesti vältytään monilta väärinymmärryksiltä ja sopeutuminen on edes vähän helpompaa, kun kielimuuri ainakin yhden perheenjäsenen kanssa on pienempi.

Dataamista.
Karvareuhkanaiset

Älkää edes kysykö. Pakolliset metsäkuvat ennen lähtöä.
Ei tässä muuta. Tää viikko menee kavereiden kanssa ja viime hetken shoppailuja tehdessä (kröhöm, irtokarkkiostoksilla). Todennäköisesti päivitän vielä ainakin kerran Suomesta, mikäli vaan on aikaa ja jaksamusta, ja sen jälkeen sitten jo yli 7000 kilometrin päästä.