Pikapäivitys & tuleva perheenvaihto

Ai miten nii oon ollu Koreassa huomenna neljä kuukautta? Vastahan mä tulin tänne? Mitä kauemmin mä täällä oon, sitä nopeammin aika menee. Pelottavaa. Mutta jospa kertosin vähän mitä oon tässä parin viime viikon aikana tehnyt.

Viime viikolla käytiin torstaina Judithin kanssa Lotte Worldissa, huvipuistossa, ja oltiin matkassa jo aamukahdeksan jälkeen, koska metrollakin kesti semmoset pari tuntia päästä perille.

Tommoset metroasemalla. Varmaan aika tarpeetonta sanoa, että EXO on enemmän kun in Koreassa tällä hetkellä. Koitettiin pari kuukautta(?) sitten saada Rotary-vaihtari Nean ja muutaman muun YFU vaihtarin kanssa liput keikalle, mutta eipä onnistunu. Jälkikäteen kulki huhu, että liput ois menny kahdessa sekunnissa, ja en suoraan sanottuna ihmettele vaikka oiskin totta. 

Lotte worldiin kuuluu siis sekä sisä- että ulkopuisto. Se oli pienempi kun aattelin, mutta oli kuitenkin kiva päivä, kun korealaisilla oli kokeet ja meillä oli ainoostaan sen takia vapaata, niin ihmisiä ei ollut paljon ollenkaan. Oisin ehkä kuitenkin nauttinu enemmän, jos oisin ollut semmoset 5 vuotta nuorempi. Oli ehkä suunnattu vähän nuoremmille kävijöille :D

Pahoittelen laatua. Tää on meiän koulun aidassa kiinni. Jokasen luokan piti tehä tommonen, ja kirjottaa jollekin luokkakaverille tommonen post-it lappu, jossa kertoo miks just tää ihminen on tärkeä itselle. Mua kehuttiin siitä että tarjoan aina kaikille purkkaa ja hymyilen paljon. Ei taida mun suomalaiset koulukaverit ikävä kyllä pystyä sanomaan samaa. Korea, what have you done to me? 1-7♥

Viime sunnuntaina kirkon jälkeen Martha leikkas mun hiukset ja sen jälkeen mentiin oreosuklaabingsulle. Ei ollut valittamista.

Mun lapsuudenkaveri Riikka tuli myös sunnuntaina perheensä kanssa Souliin, ja he tulivat iltapäivällä Ilsaniin moikkaamaan mua ja antamaan mun äidin lähettämän paketin. Oli ihana nähdä pitkästä aikaa!

Ja lisää bingsua. Tuli todettua että kolme bingsua päivässä on ehdoton maksimi.

Tältä näyttää onnellinen Korea-vaihtari kun saa ruisleipää.

Eilen oli myös YFU-tapaaminen taas vaihteeksi. Lähdin siis ennen lounasta koulusta ja Marthan kanssa lähdettiin metrolla Gangnamiin. Sain myös lisätietoja mun tulevasta perheestä. Näillä näkymin tuun muuttamaan perheeseen, jossa mulla on yläasteella oleva pikkuveli sekä kaksi ala-asteelaista pikkusiskoa. Tässä perheessä tuun todennäkösesti olemaan syyskuuhun asti, ja sitten joudun vielä kertaalleen vaihtamaan, ellei tää seuraava perhe sitten pysty hostaamaan mua loppuun asti, mikä ei näillä näkymin vaikuta mahdolliselta. Mä en oo mitenkään erityisen hyvä lasten kanssa, joten saa nähdä mitä tästäkin seuraa, mutta avoimin mielin oon muuttamassa. En vielä tarkalleen tiedä milloin muutto on, mutta ensiviikon aikana sekin pitäisi selvitä. 30.6-3.7 mulla on vapaata, joten sen jälkeen pitäisi olla enemmän kerrottavaa ja kuvia. Siihen asti moimoi!

Ensimmäinen viikko takana

Huhhu, tässä on tapahtunu kaikenlaista. Maanantaina aamulla käytiin Lake Parkissa Haerangin, Yejunin ja Marthan kanssa. Lake Park on semmonen iso puisto tässä kulmilla. Sen jälkeen kierreltiin siinä ympärillä kaupoilla hetki, en tosin kerenny ihan shoppailuun asti, kun käveltiin aika ripeästi. Iltapäivällä piti meinaa lähteä omman (host-äidin) ja Yejunin kanssa käymään mun koululla. Mun koulumatka tulee olemaan aika pitkä, ja joudun välillä vaihtamaan bussiakin, mutta koulu vaikutti kyllä tosi kivalta. Sen jälkeen käytiin hakemassa mulle koulupuku, jonka koulu onneksi kustanti, napattiin ravintolasta mukaan kimbapia ja ddeokbokkia ja lähettiin kotiin syömään. Oli muuten hyvää!

Kaikki pitää kuvata, etenkin suomalainen suklaa.

Baskin Robbins on mun uus rakkaus, vaikken mikää jäätelöhullu ookkaan.

Koulu!

"pieni" iltapala.

Yejun ♥

Koulupuku, niin kun osa on jo saattanu instagramista/FB:stä bongata. Tykkään tosta kyl tosi paljon!

Tällä viikolla oon tiistaista perjantaihin ollu YFUn valmennuksessa. Vähän on väsyttäny, kun matkoihin menee yhteensä about 3 tuntia päivässä, kun ensin piti mennä bussilla himasta metrolle ja sitten metrolla Gangnamiin YFUn toimistolle. Mut valmennus on ollu ihan jees, etenkin yks amerikkalainen, liettualainen ja hollantilainen on vaikuttanu tosi kivoilta! Mut oon kyllä ilonen, että valmennus on nyt takana, on migreeni meinannu iskeä useamman kerran, ku oon ollu niin väsyny.
Vähän ahistaa, kun ei saadakaan YFUlta puhelimia niinkun kuvittelin, vaan meidän pitää hankkia korealainen SIM-kortti, ja pitäis hankkia bussi/metrokortti, mutta noihin kumpaakin ilmeisesti tarvii jonkun ulkomaalaisten rekisterikortin jossa menee miljoona vuotta ja joo. Mikään ei oikein etene, niin turhauttaa. Onneks sentää kotona wifi toimii niin kännykässä kuin koneella. Mutta ärsyttää, kun kaupungilla ei voi ottaa keneenkään yhteyttä.

Mutta huomenna ollaan menossa shoppailee siskojen kanssa ja maanantaina alkaa koulu, apua apua. En kirjottele tässä sen enempää, vaan heitän tähän tämmösen kuvaoksennuksen vaan.

Saatiin valmennuksessa vaan joku random idea kirjottaa kaikilla kielillä mitä tiedetään Rakastan sinua taululle. Siinä on siis viroksi, ruotsiksi, suomeksi, italiaksi, ranskaksi, venäjäksi, koreaksi, kiinaksi, hollanniksi, liettuaksi ja saksaksi. Nähtävästi englanti unohtu, mutta se nyt on aika itsestään selvyys. Meitä vaihtareita on siis tänä vuonna 13, kaks saksalaista, kaks suomalaista, liettualainen, virolainen, uusi-seelantilainen, kolme jenkkiä, kaksi japanilaista ja hollantilainen.

Gangnam!

Selca-time with Martha

Lähtövalmennus, paperihelvetti ja Sanna ♥

Viime viikonloppuna oli siis YFUn lähtövalmennus Etelä-Koreaan ja Japaniin lähteville vaihtareille. Vähän jännitti millaista porukkaa ja ohjelmaa olisi vastassa, mutta se oli näin jälkikäteen sanottuna ihan turhaa. Perjantaina kolmen aikaa valmennus alkoi YFUn toimistolla, ja heti kun menin sisään ja tapasin muut vaihtarit, niin tuli heti semmonen olo, että meillä on ihan huippuporukka. Lisäksi meillä oli ihan huippuhauskoja entisiä vaihtareita paimentamassa meitä. Mun lisäks Koreaan lähtee yksi tyttö, ja Japaniin lähtee maaliskuussa kolme tyttöä ja kolme poikaa. Mua yllätti se, että poikia lähtee niin paljon. Ajattelin, että kumpaankin maahan olisi lähdössä vain tyttöjä tai korkeintaan yksi poika. Mutta eipä ollutkaan, ja siis totta kai se on vaan pelkästään positiivista, että poikiakin lähtee!

Entiset vaihtarit kirjoittivat meille joitakin kulttuurisääntöjä ja mokia, joita ilmeisesti vaihtarit yleensä tekevät. Katotaan vaan, niin mä rikon noita kaikkia heti ensimmäisten päivien aikana....

Mutta siis perjantaina pelasimme kaikenlaisia tutustumispelejä, juttelimme odotuksista, toiveista, peloista ja kaikesta mahdollisesta mitä nyt mieleen vain sattui tulemaan. Jouduimme myös esittelemään itsemme vaihtomaamme kielellä, ja olen aika ylpeä itsestäni, koska olen hieman ujo vielä puhumaan koreaa, mutta se menikin ihan hyvin! Ja ruoka oli totta kai 5/5, etenkin kun päivällisenä oli sushia, kimbapia, miso-keittoa, kimchiä ja nuudeleita. Yöksi menimme entisten vaihtareiden kanssa läheiseen hostelliin. Oli tarkoituksena mennä aikaisin nukkumaan, mutta jotenkin päädyttiin vielä pariksi tunniksi koko porukka hostellin keittiöön juttelemaan. Hups but I regret nothing!

Lauantaina kävelimme hostelliaamiaisen jälkeen yhdessä takaisin toimistolle, minne kaikkien vaihtareiden vanhemmat sitten tulivat. Lauantai oli lähinnä käytännön asioista puhumista ja vanhempien kysymyksiin vastaamista. Menimme ulos pelailemaan siksi aikaa, kun YFUn työntekijät ilmeisesti komensivat vanhempiamme päästämään meistä irti ja antamaan meille mahdollisuuden sopeutua uuteen maahan = kielsivät pitämästä liikaa yhteyttä meihin. Haha. Menimme kaikki, vanhemmat mukaan lukien, sitten jonnekin kauppahalliin ravintolaan syömään, en muista enää mikä paikka se oli, mutta ruoka oli sielläkin hyvää. Valmennus loppui sitten viiden aikaa, jonka päätteeksi saimme vielä nivaskan papereita täytettäväksi ja luettavaksi ja I ♥ YFU t-paidat, jotka pitää laittaa Koreaan lähtiesssä päälle. Harmittaa vähän, kun en tajunnut ottaa kuvia valmennuksesta kuin yhden. Olisi pitänyt ottaa ryhmäkuva tai jotain, shame on us.

Sanna tuli mua toimistolle vastaan, ja meinas alkaa itkettää, kun ei oltu melkein vuoteen nähty. Menin sitten Sannan luokse Porvooseen ja hengasin siellä maanantaihin asti. Käytiin Porvoon keskustassa vuokraamassa elokuvia, hakemassa mässyä, syömässä kiinalaisessa ja kiroamassa Suomen talvea.

Käytiin Sannan kanssa heti valmennuksen jälkeen rautatieasemalla bubble tealla!♥

Pahoittelen oranssiuttamme.

Kaiken kaikkiaan valmennuksen ja Sannan näkemisen jälkeen mulla on paljon luottavaisempi oli lähdön suhteen. Mua ei pelota enää ollenkaan, pitää vain lukea vielä kovasti koreaa ja täyttää valmennuksessa saatuja papereita. Siihen kuuluu mm. viisumin hakeminen, kaiken maailman kela-ilmoituksien tekeminen ja koulutodistuksen hakeminen. Lähtöön on enää 36 päivää ja on jotenkin kauheen epätodellinen olo... Niin kuin sanoin, mua ei pelota, mutta jännittää ja stressaa. Haluun vaan kaikki paperisotkut äkkiä pois alta ja perhetiedot.
Koulun mä sain jo tietää vähän epävirallisesti aiemmin Sannan kautta, mutta valmennuksessa saaduissa papereissa sekin varmistu: 덕이고등학교, eli Deogi high school Ilsanissa. Ilsan on Seoulista pohjoiseen about tunti metrolla. Koulusta tiedän sen verran, että se on sekakoulu (huh) ja tosi uusi: Se on avattu vasta 2012.

Koulukoulukoulu! Palvokaa mun paint-muokkaustaitoja

I ♥ YFU FINLAND

Loppuun vielä kaikkien tänä vuonna Japaniin/Etelä-Koreaan lähtevien blogit: Roosa, Anni ja Viivi. Seuratkaa näitä kaikkia ihania! Helillä (toisella Etelä-Korean vaihtarilla) ei vielä ole blogia, mutta linkkailen sen tännekin, kunhan saan sen tietooni joskus.

Mutta mä lähden kohta puoleen keskustaan siskopuolen kanssa ottamaan uutta passikuvaa viisumia varten ja syömään, kiitos kaikille jotka jaksoivat lukea!