Kesäloma!

En oo taas vajaan kuukauteen päivitelly, anteeksi anteeksi. Koitan tässä ny muistella mitä kaikkea on tapahtunu ja saatte ison läjän muokkaamattomia ja rumia kännykkälaatusia kuvia. Mutta kesäloma alko tosiaan 18. päivä ja loppuu 13.8, joten koitan tässä lomalla saada mahdollisimman paljon aikaseksi, ja istua vähän vähemmän koneella, niin seuraavaan päivitykseen saattaa vierähtää taas pari viikkoa.

Käytiin uusien hostien kanssa ekalla viikolla syömässä kalbia! Kalbi on siis tommosta makeeta grillilihaa, ja on mun yks suosikkiruuista täällä tällä hetkellä.

God bless Costco for Finnish cheese. Korealainen juusto on aika hirveetä, niin oli ihanaa saada pitkästä aikaa kunnon suomalaista juustoa.

Tää patsas on yhessä läheisessä puistossa, jonkinlainen muistomerkki koreansodan uhreille ilmeisesti, en jaksanu selvittää sen kummemmin haha.

Kuvia meidän uuden kodin lähettyviltä.

Oon rakastunu tähän banaanileipään ihan täysin täällä.

Marthan kanssa Baskin Robbinsissa, totta kai.

...Ja pakollinen kuva Marthan hostien uuden kissanpennun kanssa. Vaikka kissaa ei kiinnostakaa.

Ennen koulun loppua meillä oli yhtenä päivänä yliopistopäivä. Mun opettaja ilmeisesti oletti, et mua ei ois kiinnostanu lähteä, ja oli varsin yllättyny, kun kysyin, minne voin mennä. Lähdin sitten mun luokkakavereiden kanssa Ehwa naisten yliopistoon, joka on muuten maailman suurin naisten yliopisto! Ajattelin, että mulla tulisi aika pitkäksi, mutta loppujen lopuksi se oli tosi mielenkiintoinen käynti, ja se kampus oli ihan valtava.

Junalla ensin....

Shinchoniin, ja sieltä kävellen Ehwalle.

Ainoa kuva, jonka kampuksen ulkopuolella sain otettua, mutta alhaalla kun meni ovista sisään niin siellä oli useampi kahvila ja ruokakauppa, ravintoloita, optikoita, vaateliikkeitä, kuntosaleja, elokuvateatteri ja ties mitä muuta.

Elokuvateatterissa pyöri myös suomalainen Metsän tarina. Oli pakko ikuistaa.

Ja Shinchonia uudelleen.

Ja sitten lomakuvia enemmän ja vähemmän loogisessa järjestyksessä.

Juustoddeokbokkia.

Myeongdongissa oon taas ravannu.

Ja nähny Seriä useampaankin kertaan!

Sekä käyny seikkailemassa Marthan ja Judithin kanssa.

Itaewonissa.

Ja Namdaemunissa.

 Madisonin ja Judithin koulu myös kustanti mulle ja Marthalle kolme kertaa viikkoon pääsyn yhteen urheilukeskukseen, missä me saadaan uida ja käydä kuntosalilla kaks tuntia. Se on kyllä ihan jees, koska jouduin muuttaessa lopettamaan tanssinkin, niin ei liikuntaa ihan hirveesti saa.

Bingsulla Judithin ja Madisonin kanssa.

Bulgogisalaatti eiliseltä.

Loppuun vielä random omakuva. Koreassa ei vaan yksinkertaisesti pysty ostamaan tavallisia laastareita, kun kaikki söpöt Pororo ja Hello Kitty laastaripaketit maksaa 50 senttiä. Perheelle tiedoksi, että en ole saanut turpaani, vaan kunhan onnistuin kynsimään jonkun puoliks parantuneen ruven auki.

Mutta mitä muuta lomalla vielä tiedossa: Huomenna lähden Judithin kanssa uudelleen Shinchoniin ja torstaina lähdetään hostien kanssa Jejulle! Jeju on siis suuri saari Korean eteläpuolella, ja se on myös about kaikkien korealaisten suosikkilomapaikka. Mun perhe on sieltä kotosin, joten me mennään appan vanhempien luokse kuudeksi päiväksi ja perhe haluu näyttää mulle kaikkia nähtävyyksiä niiden kotipaikkakunnalla. Oon tosi innoissani, koska Jejulle pääseminen oli yks mun suurimmista unelmista tälle vuodelle. Jejun jälkeen, jos vaan mahdollista, haluaisin keretä käydä vielä Incheonissa päiväseltään, ja katsoo nyt mitä muuta kerkeää vajaassa viikossa. Seuraavan kerran todennäköisesti päivitän, kun oon takasin koulussa, ja sitten postailen takuuvarmasti paljon kuvia Jejulta.

"세리, 우리 집 문이 어떻게 돼요?"

Huaah. Tosiaan, korealaisilla on nyt kokeet, joten tällä viikolla en oo ollu koulussa ja huominenkin on vielä kokonaan vapaa. En oo saanu tässä niin paljon aikaseks kuin oisin halunnu, mutta se johtuu siitä, että mulle neljän päivän varotusajalla kerrottiin, että muutto on 1.7, eli eilen siis vaihdoin perhettä. Mutta kyllä mä viime viikonloppuna ja tästä alkuviikosta on kuitenkin jotain muutakin saanu tehtyä kuin pakattua.

Perjantaina taas selfietä luokkalaisten kanssa.

Lauantaina meillä ei taas ollut enää vapaaehtoistöitä, joten pakotin Marthaa lähtemään mun kanssa ostamaan mulle uutta koulupuvun kesähametta, koska syystä tai toisesta sain alunperin about kaks numeroa liian pienen hameen, joka ei sitten ymmärrettävästi ollut mikään mukavuuden multihuipentuma. Sain siis vihdoin uuden hameen, eikä tarvii enää hikoilla talvihameessa, ja sen jälkeen lähdettiin Lafestalle shoppailemaan ja eksyttiin koirakahvilaankin.

Mä oon aikasemmin kerran käynyt kissakahvilassa, ja se oli ihan kiva kokemus, mutta mun on pakko sanoa, että ainakaan tästä koirakahvilasta en tykännyt. Mulla on itsellä lapinkoira Suomessa, ja koiria ylipäätään on ikävä, niin sen takia sitten päädyttiin tänne. Mutta tässä kahvilassa nää koirat haukku koko ajan, siellä haisi ja ne koirat oli selkeästi stressaantuneita, ja osa selkeästi pelkäskin. Jäi vähän paha maku suuhun, enkä haluu kyllä käydä toista kertaa, vaikka olihan ne hauvat sulosia. 

Täällä on sairaan kuuma ja uimaan ei pääse, niin oli tehtävä vähän  kompromisseja.

Lauantai-iltana käytiin myös perheen kanssa yhdessä illallisella pitkästä aikaa eräässä kiinalaisessa ravintolassa. Tilasin sitten 짜장면:ia (jjajangmyeon).

Sunnuntain lähinnä pakkailin ja kirjotin kirjeitä perheelle, mutta maanantaina tapasin Judithia. Käytiin viemässä mun paketti postiin ja oon aika ylpeä, kun osasin hoitaa koko käynnin koreaksi ja täyttää kaikki postilomakkeet oikein. Sen jälkeen käytiin liukuhihnasushibuffetissa, joka makso huikeat 10 euroa ja tunnin ajan sai syödä niin paljon kuin jaksoi. Sushin lisäksi siihen kuului myös paljon erilaisia juomia, salaatteja ja muita ruokia, esimerkiksi okonomiyakia, pizzaa, tacoja, leivoksia ja keittoja. Oon kiitollinen, että päätin skipata aamupalan ja pantata lounaaseen asti haha. Tän jälkeen käytiin vielä DVD roomissa kattomassa The Great Gatsby, ja oli muuten hyvä!

Yewonilla oli myös valmistujaiset viime viikolla, eli sen ei tarvii enää mennä kouluun. Sen pitää kuitenkin opiskella, koska sen pitää marraskuussa tehä semmoset isot kokeet, jotka vaikuttaa siihen, että pääseekö se yliopistoon, vai pitääkö sen käydä lukion kolmasvuosi uudelleen. Anyway, Yewonilla oli tiistaiaamuna sitten aikaa, ja käytiin yhdessä lounaalla italialaisessa ravintolassa, ja sen jälkeen vielä ottamassa stickerphotot ja vähän shoppailemassa.

Tiistai-iltana Yewonin ja Yejunin piti lähteä hagwoniin, jätin kummallekin jäähyväiskirjeet, ja käytiin vielä omman ja appan kanssa syömässä illallista yhdessä lähiravintolassa. Lupasin itelleni, etten itke, mutta kyllä mä sitten vähän kuitenkin vetistelin. Sen jälkeen haettiin mun tavarat, ja omma ja appa heitti mut tän uuden perheen luo, joka asuu muutaman minuutin kävelymatkan päässä mun koulusta. Tässä uudessa perheessä omma on töissä päiväkodissa ja isä pankissa, mulla on tosiaan kaks ala-asteella olevaa pikkusiskoa ja yläasteelainen isoveli. Toisin kun mun ensimmäisessä perheessä, kukaan näistä ei juuri osaa englantia, mikä on sekä hyvä että huono. Oon varma, että mun korea tulee parantumaan paljon seuraavien kuukausien aikana, mutta samaan aikaan oli jotenkin luottavaisempi olo, kun perheessä oli useampi englanninosaaja. Tässäkään perheessä mulla ei oo omaa huonetta, vaan jaan huoneen mun 12-vuotiaan pikkusiskon kanssa. Entisten host-vanhempien lähdön jälkeen ehdittiiin hetki jutella host-äidin ja sisarusten kanssa, ja nää oli ihan vaikuttuneita mun koreantaidoista ja omma sano, et se oli aikasemmin ollut tosi huolissaan, että miten me selvitään, kun se ei osaa englantia, ja että se oli tosi helpottunu, kun puhun niin hyvin. Kyllä mä aika hyvin osaan, mutta toivon vaan, että nää ei ala yliarvioimaan mun skillsejä, niin kun jotkut koulukaverit tuppaa tekemään.... Heti kerettiin olla siinä perheen kesken, kun mun uuden omman työkaveri tuli Jenkeissä vaihtarina olleen tyttärensä kanssa käymään, ja esitteli meidät. Tää tyttö sitten tulkkas kun hostit kyseli multa kysymyksiä ja mä niiltä. Ne oli sen verran peruskauraa, että olisin mä todennäkösesti koreaksikin sen pystynyt hoitamaan, mutta oon anyway kiitollinen siitä, että ne tuli auttamaan, koska olin tosi väsyny ja vähän itkunenkin, kun vanhat host-siskot ja -isä lähetteli jäähyväisviestejä vielä kakaossa ja tekstareilla.

Tänään mun uus host-perhe oli sitten totta kai koulussa ja töissä, joten olisin ollut tän ja huomisen itekseen, ellei Seri, tää host-äidin ystävättären tytär, olisi kanssa ollut vapaalla. Seri tuli vasta kaks viikkoa sitten takasi Kentuckysta, ja silläkin alkaa koulu vasta ensiviikolla, niin tänään me sitten hengattiin kahdestaan, ja itseasiassa yks mun pienistä toiveistakin toteutu: Ne korkeat kerrostalot, jotka nään aina kouluun mennessä, ja joista taisin muutaman kuukausi sitten mainita täällä blogissakin, että haluaisin joskus päästä katselemaan sieltä maisemia, koska kyseisissä taloissa on peräti 49 kerrosta. Seri sitten asuu yhdessä näissä kerrostaloista, ja kutsu mut niille. Seri asuu perheineen 29. kerroksessa, ja se oli mulle kyllä ihan tarpeeks hyvä. Pääsin ottamaan valokuvia, ja tää oli mulle ensimmäinen kerta kenenkään korealaisen kaverin kotona, koska korealaisilla ei oo tapana viedä kavereita kotiinsa. Serin kanssa käytiin sitten bingsulla ja kimbapilla, ja sitten katottiin Harry Potter ja kuolemanvarjelukset, johon kumpikaan ei kyllä oikein pystyny keskittymään kun oli niin kuuma.

Seri!

...ja maitoteebingsu.

Nyt sitten oon kotona host-siskojen kanssa, kun omma on vielä töissä. Siskot tekee läksyjä ja mä istun koneella. On kieltämättä  jo vähän ikävä oman ikäsiä sisaruksia, mutta jospa tähänkin ajanmukaan tottuun. Enhän mä oo asunu täällä edes vielä vuorokautta. Positiivista tässä on se, että asun lähellä koulua, joten saan aamulla nukkua vajaat puol tuontia pidempää ja iltapäivällä oon saman verran aikasemmin kotona. Mutta mä jouduin myös lopettaa mun tanssitreenit, joten mulla ei oo oikeestaan juuri tekemistä, muutakun että kellarissa meillä on kuntosali.

Ps. Otsikossa lukee "Seri, kuinka meiän kodin ovi toimii?" Aamulla jouduin siis paniikissa laittamaan Serille viestiä, kun omma oli jo töissä, enkä osannut lukita ovea, kun olin lähdössä tapaamaan Seriä. Jos olisin ollut taas vähän kärsivällisempi, niin olisin ehkä ilman apuakin tajunnut jossain vaiheessa, että ovi lukitsee automaattisesti itsensä kymmenen sekunnin viiveellä. Mutta mitenpä tämmönen suomalainen maalaisjuntti semmosta edes olisi osannut epäillä.

Pps. Mistä lähtien suomeks kirjottaminen on ollut näin vaikeaa?