31.7-5.8. Jeju-do

No niin, eli Jejulle on menty ja tultu, ja koitan nyt saada jotain kirjotettua. Aikaa ei oo (taaskaan) ihan hirveesti kirjottaa, mutta saatte ainakin paljon kuvia, ja jonkun verran enemmän ja vähemmän laadukasta tekstiä.

Gimpon lentokentällä Lotteriassa ennen lähtöä. Meiän perheen kakarat: Hyonseok, Jihu, minä ja Yuri.

Korealaiset ei tunnu oikeen ymmärtävän, minkä takia länsimaalasilla saattaa olla enemmän kun kaks nimeä. Tän takia mun perhe on sitten tehny johtopäätöksen, että mun etunimi on Sanni ja sukunimi Erika.

Moimoi Soul!

Lentokoneessa ihan yhtäkkiä lentoemäntä tuli ja anto mulle tommosen ilmapallopuudelin, ja sen jälkee vasta mun sisaruksille. Foreigner perks again.

Perille päästyä mentiin ensin bussilla appan vanhempien luokse, jätettiin tavarat, syötiin, ja lähdettiin sen jälkeen  heti lähimmille nähtävyyksille muutamaksi tunniksi.

구름다리, eli pilvisilta. Kohta missä vuorilta tuleva joki ja meri kohtaa.

용두암, eli Lohikäärme kivi.

Illalla mentiin vielä mummon ja papan asunnon yläkerrassa olevaan asuntoon, jossa asuu appan sisko perheineen. Siellä tapasin myös Jonghyeonin, 5-vuotiaan host-serkun, joka on ensimmäinen, joka on kohdellu mua täysin korealaisena, eikä oo vierastanu yhtään. Sillä sekunnilla kun istuin lattialle se juos mun yli, tunki syliin istumaan ja vaati leikkimään. Appa, omma ja muut aikuiset tosin pelasti mut ja pyys mua istumaan ruokapöytään niiden kanssa ja juttelemaan. Jejulla ainoat ulkomaalaiset on yleensä kiinalaiset ja japanilaiset, niin länsimaalasena olin aika mielenkiintonen tapaus. Heti ensimmäisenä yönä iski myös taifuuni, ja valehtelisin, jos sanoisin etten olisi yöllä herännyt ja pelännyt, että mummolan katto lähtee tuulen mukana. 

수월봉, eli Suwol-bong, näköala paikka, ja kai siellä olisi ollut joku museokin, mutta lähinnä käytiin vaan ottamassa kuvia ja kattelemassa merelle.

Suwol-bongin jälkeen lähdettiin 산방산:ille, Sanbang-vuorelle kiipeilemään. Muuten tosi kiva, mutta oli keskipäivä, aurinko paisto niin paahtavasti ja lämpötila oli varmaan +35 astetta. Mut oli kyl kokemus, vaikka vähän petyinkin, kun reitti mitä kuljettiin ei vienykkään vuoren huipulle, vaan päättyi jollekin buddhalaiselle rukouspaikalle vuoren kupeeseen.

-

Iltapäivällä mentiin vielä 추상절리:lle, Chusangjeollille. Mä en tiedä onko tällä paikalla mitään englanninkielistä nimee, mutta se oli tommonen karikko, jossa oli kanssa ihan kauhee aallokko. Ja bussilasteittain töykeitä kiinalaisturisteja. 

Iltapäivällä alko jo taifuunin takia vähän satamaan, mutta siitä huolimatta vielä tuulta ja kylmyyttä uhmaten mentiin appan, pikkuveljen ja Jonghyeonin kanssa  천지연 폭포:lle, eli Cheonjiyeon vesiputoukselle.

돌하르방 (dolhareubang), eli kivipappa (nää suomennokset on nii kauniita) Jejun murteella. Ne on Jejun symboli, ja ne on tehty yleensä tommosesta tuliperäisestä kivestä, jota on vaan Jejulla.

 Ihan illalla päivällisen jälkeen sanoin et haluun mennä kävelee viel hetkeks ulos, mutta perhe päätti, et ei, liian vaarallista tihkusateen takia, ja lopulta appa ja veli sano et ne lähtee mukaan. No aattelin sitten, että ihan vaan kävellään naapurustossa, mutta ei. Käveltiin suoraan autolle, ajettiin ristiinrastiin ja lopulta päädettiin tälle markettialueelle, jonka nimeä en nyt satu muistamaan. Se siitä iltalenkistä, mutta oli tuollakin ihan kivaa.

Jejulaista suklaata, 6 pakettia 5 euroa.

...ok

Kolmantena päivänä sää oli taifuunin takia niin kauhee, ettei päästy oikein tekemään ulkona mitään, joten mentiin 만장굴 Cavelle (Manjanggul luolalle), joka on yks maailman pisimistä laavaluolista. Yhteensä se on yli 13 kilometriä pitkä, mutta ainoostaan reilu kilometri oli auki turisteille. Manjanggul on myös yks UNESCON maailmanperintökohde. Niinkuin about joka toinen nähtävyys Jejulla tuntuu olevan, though. Kuvat on enemmän ja vähemmän laadukkaita, koska luolassa oli kylmä, pimeää ja siellä sato, joten en kauheesti pystyny kameran asetuksia alkaa säätämään.

Maailman suurin laava...tötterö...torni...tommone.

 Luolan jälkeen uhmattiin taifuunia, ja ajettiin 성산 일출봉, Songsan Ilchulbong huipulle. Jos sää olisi ollut hyvä, oltaisiin voitu kävellä vuoren huipulle asti, mutta jouduttiin sitten tyytymään katsomaan maisemia alhaalta. Hullu suomalainen oli ainoa, joka uskalsi nousta autosta kuvaamaan ja tuloksena oli märät vaatteet ja hiukset, hajonnut sateenvarjo ja kärsinyt sadetakki.

neljäntenä päivänä muutettiin mummolasta omman veljen ja veljen vaimon luokse ja lähdettiin heti kiertelemään taas Jejulla paikkoja, joiden nimiä ei voi muistaa.

Vähän tuuli. Tämmösiä 95% on niistä kuvista, mitä musta on Jejulla otettu.

Viidentenä päivänä lähdettiin aamusta kohti vihreäteemuseota, ja kuvista näkee, että sää oli semmonen, ettei hirveästi näe.

Siel sitä vihreetä teetä kasvaa.

Tommonen talo mullekin Muurameen kiitos.

Tähän väliin voisin mainita, että koirista on tullu meiän perheen inside-läppä. Korealaisilla on siis kaksi sanaa koiralle: 개(gae), joka on semmonen iso ja vähän rumakin koira, jonka voi vaikka syyä pois, ja sitten
강아지 (kangaji), jolla tarkotetaan semmosta pientä ja sulosta lemmikkikoiraa. No mun ja korealaisten käsitykset söpöistä koirista ei sitten oikeen kohtaa. Korealaisille kangajeja on semmoset pienet puudelit ja havaneset, jotka ei taas oo musta niin sulosia, kun ylempänä kuvassa olevat pörheet pystykorvat, jotka on taas korealaisille ehdottamasti gae. Joten joka kerta kun mä nään mun mielestä sulosen pystykorvan, mä osotan sitä, tuijotan ommaa mitä kauheimmalla "I dare u"-ilmeellä suoraan silmiin ja kuiskaan "kangaji", johon mun perhe sitten alkaa huutamaan "SANNI EI, GAE, GAE, EI KANGAJI." Hhaha. 

Anyway, vihreen teen jälkeen ajettiin viimeinkin hiekkarannalle, ja pääsin uimaan. Kukaan ei kuitenkaan ollu tästä suunnitelmasta aamulla mulle maininnut, joten ei ollut pyyhettä eikä uimapukua. Uin sitten omilla vaatteillani, ja uinnin jälkeen lainasin host-sedältä vaihtovaatteita. 

Ilme 10+.

Viimeisenä päivänä ei tehty oikein muuta, kun mentiin omman ystävättären kahvilaan. Istuttiin siellä pari tuntia, sen jälkeen mentiin syömään, ja sitten pitikin jo lähteä lentokentälle.

Viimeinen viesti kahvilan vieraskirjaan.

Moimoi Jeju!

...Ja takasin Soulissa.

Tykkäsin meiän reissusta tosi paljon, ja sain siitä paljon irti, koska sekä omma että appa on kotosin Jejulta ja osas kertoa eri paikoista kaikkee. Mun ei kuuden ton päivän ajalta tarvinnu maksaa mitään, kuin lentolipuista about 150 euroa. Tää reissu lähens mua tän uuden perheen kanssa tosi paljon, ja oon kauheen kiitollinen, että lähdettiin sinne. Jejulla rakennukset ei ollu mitenkään erityisen kauniita, mutta luonto oli, ja ihmiset oli tosi ihania. Jos Koreaan eksyy, niin kannattaa ehdottomasti poiketa myös Jejulla.

Koulu alkaa ensviikon keskiviikkona, joten saattaa olla että hiljennyn taas vähäksi aikaa. Seuraavassa postauksessa kerron vähän paremmin mitä kaikkee oon lomalla tehny, ja muita kuulumisia. Hyvää syksyn alkua kaikille!