lauantai 29. maaliskuuta 2014

Korealaiset häät & kauheesti ruokaa

Moi moi! Taitaa nyt olla viis viikkoo Koreassa täynnä. En ees haluu ajatella miten nopeesti aika täällä menee... Tuntuu et en oo ollu täällä ku hetken, mut samalla, et oisin aina kuulunu tänne ja ollu tässä perheessä. Pelottavaa.

Mutta joo! Tässä postauksessa aion kertoa vähän viime viikon lauantaista, jolloin oltiin koko perhe kaksissa häissä. Toiset oli Soulissa ja toiset Daejunissa, joka on Soulista etelään, ja sinne meni about tunti luotijunalla (oli muuten eka kerta ikinä luotijunassa!). Ja sen lisäks oon saanu nyt useemman kerran sluibattua kännykän ruokalaan, ja otettua teille kuvia kouluruuasta.

Viime perjantaina siis vanhin sisko, Yejin, tuli Pohangista illalla meille, koska lauantaiaamuna oli aikanen lähtö Soulin häihin. Tai no, aikanen ja aikanen, lähettii täältä kymmeneltä, mutta kun asut perheessä jossa on viis tyttöä, äiti ja isä, niin kaikkeen pitää varata aikaa. Ei edes syöty aamupalaa, koska omma sano, et häissä on aina niin paljon ruokaa, että sinne mennessä pitää olla nälkä. Ensin ajettiin metroasemalle, josta juostiin metroon, josta vaihdettiin metroon, josta käveltiin hääpaikalle.

Yejin ♥
Appan ja omman kanssa, koska niistä ei oo tainnu kuvaa vielä täällä olla. Ja tääki on tosi laadukas, kiitos Yewonin kameran.
Minä, Yewon ja Yejin.
Tässä kaikki mun ihanat siskot. Yewon, Onyu, Yejin ja Yejun.

Hups tuli vähä syötyä.
Ruokasali. Sitä ruokaa muuten oli.
Ensimmäistän häiden morsiamen kanssa.
Ja tässä ite seremoniasta!

Ensimmäiset häät pidettiin kirkossa, ja ne ei juuri poikennu suomalaisista häistä muuten kun että siellä oli enemmän laulamista ja esityksiä, ja hääpari kumarsi kummankin vanhemmille, morsian minkä mekossaan pysty, ja sulhanen meni ihan maahan polvilleen ja otsa lattiaan. Vieraiden vaatteetkin oli pitkälti ihan "länsimaalasia", mutta vanhemmilla ihmisillä oli hanbokit, eli semmoset perinteiset korealaiset juhlapuvut. Me ei keretty olla ensimmäisissä häissä kun ehkä kolmisen tuntia, kun sitten piti jo lähtee junalle. Käveltiin taas metroasemalle, vaihdettiin metroa kerran ja sitten lähdettiin junalla Daejuniin.

Törmäsin TVXQ:hun juna-asemalla nii olihan se sit pakko.
Junasta. Maisemat ei kyllä ollu mitään erityisen kauniita.
Tunnen itteni jotenkin kovin kalpeaks täällä.



Kun päästiin junasta, juostiin hulluna nappaamaan kaks taksia et päästäs hääpaikalle, joka oli tällä kertaa hotelli. Oltiin taas, kuten tavallista, myöhässä, mutta ehdittiin onneks näkemään kaiken maailman laulu- ja tanssiesityksiä näissäkin häissä. Ja päästiin syömään. Nääkin häät oli ihan länsimaalaset, eli aika lailla sama meininki Suomessa. Kummatkin hääparit oli ihan tajuttoman kauniita, ja etenkin morsiamet oli laitettu niin viimesen päälle, et jos mä ikinä meen naimisiin, niin mulle pitää järkätä häät Koreassa kiitos.












Toiset häät! Oli sairaan hienot.
Ja sitä ruokaa taas vähän oli. Anteeks huono laatu, en kauheesti kehdannu jäädä kuvailee nii nää on aika random-otoksia.



 Illalla vielä ennen junan lähtöö Yejin lähti serkun kanssa takasi Pohangii, ja me muut mentiin hääparin kotiin, jossa mä ja siskot lähinnä vaan lagattiin ja pelleiltiin vierashuoneessa, kun aikuiset jutteli olohuoneessa. Syötiin vähä välipalaa, mutta ei paljoa jaksanu, kun oltiin kaikki ihan poikki ja ylisyöneiitä. Hääparin luota sit mentiin miljoonan mutkan kautta juna-asemalle, taas kahdella metrolla Ilsaniin ja käveltiin sit vielä metro-asemalta himaan. Oltiin kotona joskus puolen yön jälkeen, mutta pääsin nukkumaan vasta kahden aikaa, kun piti kattoo Hannibal ja lähettää päivän kuvat Yejinille, kun se ei ollu ottanu kameraa. Sanomattakin selvää, että seuraavana päivänä oli vähän kuollu fiilis kirkossa.


 Sit toinen aihe, joka vois ansaita melkein oman postauksen, on korealainen leipä. Täällä ei siis saa juuri mitään tummaa leipää, lukuunottamatta niitä uhanalaisia ruissämpylöitä, joita mun hostit diilaa meille aamiaispöytään herra tietää mistä. Tavallisesti täällä syödään lähinnä semmosta amerikkalaista toastia, joka siis on semmosta ihan valkosta pullapaahtoleipää. Joka sit meillä ainakin yleensä syödään mansikkatuorejuuston tai -hillon kanssa. Mutta sen lisäks tasasin väliajoin meille ilmaantuu kaikkea semmosta, mikä on näille leipää, mutta suomalaiselle jotain ihan muuta.

"Healthy & Fresh Bread" excuse you, toi oli vehnäleipää, jossa oli sisällä vielä jotain hämärästi juustoa muistuttavaa töhnää. :D Fresh ehkä, mut terveelliseks en menis sanomaan.
Mustikkaleipää. Toisin sanoen vehnäsämpylä, jossa oli oli mustikkahilloo ja kermaa sisällä. Definitely not bread.
JA TÄÄ. Yks päivä Yewon tuli sanoo, et Sanni, keittiös on ihanaa uutta leipää, mee maistaa, se on tosi hyvää! No mä luulin, et appa oli tyyliin ostanu niitä ruissämpylöitä, mut ttanttanttaa, tää jökötti siel pöydällä. Violettia kääretorttua.
 Älkää ymmärtäkö mua väärin. Nää kaikki on ollu tosi hyviä, mutta mua vaan huvittaa, et miten erilainen skeema suomalaisilla ja korealaisilla on leivästä. Täytyy kyllä sanoa, että toisinaan tulee ruisleipää ikävä, mutta kyllä toi toastikin menee ihan hyvin alas.

Sitten niitä kuvia kouluruuasta! Joka päivä meillä on siis riisiä, keittöä, melkein aina kimchiä ja jotain muuta salaattia, sekä vaihtelevasti lihaa, jotain omeletin tyyppistä ja välillä jotain muita ylläreitä. Tykkään täällä kouluruuasta kovasti, vaikka yleensä noi keitot on aika mauttomia ja salaatitkaan ei aina oikein maistu. 


Sit loppuun vielä jotain random-kuvia koulusta.

Kuvisluokka ja ahkerat korealaiset opiskelijat.
Hyemin ♥
Sohui, joka on ehkä kiltein ihminen ikinä.

Tänään aamulla oltiin vapaahtoistöissä Yewonin, Haerangin ja Marthan kanssa Pajussa. Opetetaan ylä-asteelaisille ja heikommille lukiolaisille englantia, tai lähinnä se on vaan sitä, että keskustellaan niiden kanssa englanniks vapaista aiheista. Tänään oli mun eka kerta, mutta jatkossa meen sinne ilmeisesti joka lauantai. Lisäks ensviikolla alkaa korean opetusta Pajussa yhdellä koululla. Se on tiistaisin ja keskiviikkosin neljä tuntia koulun jälkeen, mutta onneks Martha, ja kaks muuta YFU-vaihtaria tulee sinne kanssa, Madison (USA) ja Judith (Alankomaat), ja ne on meidän hyviä kavereita. Vaikka haluunkin koreanopetusta ja oppia koreaa, niin vähän hirvittää miten tuun jaksamaan pitkän koulupäivän jälkeen neljä tuntia vielä opiskella, ja oon kotona sitten vasta vähän ennen yheksää. Joudun myös sen takia skippamaan mun tanssitunnit, mutta no can do. Koitan kuitenkin suhtautuu siihen positiivisesti, pääsenhän näkee Madisonii ja Judithia kanssa, siellä me saadaan päivällinen ja päästään harjottelemaan puhumista jonkun semmosen kanssa, joka osaa korjata ja neuvoa, jos mokaillaan. Jospa tää tästä! Tänään iltapäivällä mennään meidän enkkukirkon pastorin kanssa pizzalle Yewonin, Marthan ja Haerangin kanssa. Huomenna on kirkko ja sen jälkee mennään kirkkoporukan kanssa Costcoon, joka on kai semmonen amerikkalainen wholesale market (anteeks I can't Finnish anymore). Oon opiskellu koreaa täs tosi paljon, ja nyt kun oon saanu paremmat oppikirjatkin, nii alkaa jo menee paljon paremmin. Pystyn jo keskustelee enemmän omman ja koulukavereiden kanssa, mikä on ihanaa. Arki on välillä tosi rankkaa, mutta periks ei anneta!

Pakollinen bussiselca vielä loppuun tältä päivältä.


12 kommenttia:

  1. Hei, sulla on ihana blogi! :) Anteeksi että kyselen, mutta oliko sulla vaikea saada vanhemmiltas lupa lähtee vaihtoon? Jos oli niin miten sit suostuteltua? Itsekin olisin nimittäin kiinnostunut lähtemään, mutta porukat on kovasti sitä vastaan. Kiitos jos jaksat vastata! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos paljon! Ihana kuulla, että ihmiset tykkää. :) Ei mitään, kaiken maailman kysymyksiä saa tulla heittämään! Itse asiassa ei. Oon jankannu vuosia jo vaihtoon lähdöstä, ollaan perheen kanssa käyty Koreassa kahdesti aikasemminkin, ja nekin on tykänny Koreasta, joten ne oli tosi tyytyväisiä, että halusin lähteä just tänne. Totta kai äiti oli tosi peloissaan mun puolesta ja muuta, mutta se kyl hyväksy sen tosi nopeesti, koska se tietää, et se on ollu mun suurin unelma ties kuinka kauan. Isä taas oli lähinnä ylpee ja tyrkytti vaan rahaa mukaan, haha. Mutta voi ei, sulla on vaikee tilanne... En kyllä tiiä mitä pitäis tehä. Mutta jos jotain haluut sanoa, niin sano, että Korea on kyllä varmasti yks turvallisimmista vaihtokohteista. Täällä ei tarvii pelätä liikkua yksikseen, ihmiset on rehellisiä ja tosi ystävällisiä. Jos tulee muuta kysyttävää, niin tuu toki kysymään, vastaan mielelläni! Ja toivottavasti saat vanhempas taivuteltua c:

      Poista
  2. Miten ihmeessä mulla voi olla ikävä tota kouluruokaa en tajuu ;'D ja mun ex koti oli melkee costcon vieres mut en ikin sit loppujen lopuks päässy käymää siel xD yhyy miten kestän lukee sun blogii ku on nii kova ikävä koreaa ;_;
    ja miten ihmees oot saanu kännykän sluibattuu koulus eiks teil kerätä niit sellasee kaappiin ain päivän alussa? ja meil ainaki ihmiset bustas heti opelle jos oli kännykkä... >_<

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, mullakin tulee varmaan kauhee ikävä sitten kun lähen täältä... Ei Suomen koulun kumiperunat oikee houkuttele :D oh my, mä en ees tarkallaan tiiä missä se on, mut huomennapa näkee! Voi ei anteeks, ei oo ollu tarkotus lisätä sun tuskaa xd Joo kerätään, välillä annan välillä en. Jos räplään kännykkää enne koulun alkuu ja opettaja kerkee näkee sen, nii sit annan, mut en yleensä muuten? Kaikki muutki vaa pitää sen itellään eikä kukaan bustaa toisia :D meillä on onneks rento luokka ja luokanvalvoja, niin varmaan sen takia, en tiiä oikee muista luokista.

      Poista
  3. omo, rakastan sun blogia ~ ois itekkin kiva päästä korealaisia häitä katsomaan, kunhan pääsis eka vaihtoon :3 Mutta kiva blogi! ^^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hah kiitos paljon~ ^^ ja toivottavasti pääset tänne kanssa!

      Poista
  4. ootko koittanu 호두, 아몬드, 율무차? se on aivan taivaallista! kannattaa maistaa! ite sain sitä kirjekaveriltani koreasta~ aivan taivaallista!!!! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oo vielä kerenny 호두a maistaa, mutta noita kahta muuta kyllä :D on kyl hyviä!

      Poista
  5. oi vitsi sun blogia on kiva lukee! :) ite haluun tosi kovasti sinne etelä-koreaan vaihtoon, mutta porukat ei oo kauheen innoissaan siitä sika kalliista hinnasta (oon vasta kattonu YFU hintoja joten en oo kyllä varma muista :D)... mutta kattoo nyt, lähtisin vasta 3 tai 4 vuoden päästä nii jos siihen mennessä sais tarpeeks rahaa kasaan :D mut mitä kaikkee siihen YFU'n hintaan sisältyy ja mitä ei? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oo kiitos! c: tää on kyllä ollu tän rahan arvosta. Mut ne hinnat siellä yfun sivuilla ei pidä täysin paikkaansa, tää vaihtovuos tuli maksamaan lähemmäs 10000€ jo ennen ku lähin tänne. Siihen hintaan kuuluu vakuutus, vaihtaripaikan varausmaksu, viisumi ja lentoliput. Ja koulupuku ilmeisesti? Koska mun ei sitä tarvinnu maksaa. Kirjat piti kyllä ite ostaa. Joidenkin on täytynyt myös maksaa kouluruuasta, mä sain onneks ilmaseks, sekin on aika koulukohtaista, luulisin. Siihen kuuluu myös tulo- ja lähtövalmennus Yfun toimistolla, sekä joka toinen kuukausi jotain pienempiä tapaamisia Yfun toimistolla. Anteeks sekava vastaus, mä en oo edes täysin 100% varma, mitä muuta siihen kuuluu, maksettiin vaan kiltisti. :D tosin 3-4 vuodessa hinnat ja sisällöt tulee varmasti muuttumaan. Kiitos kommentista ja hae ihmeessä vaihtoon! ^^

      Poista
  6. LEIPÄ ! Siis meille tarjottiin orientaatiossa sellaista pullataikinaa jossa oli suklaata ja paketissa mainostettiin herkullista välipalaleipää.. Onneksi mun hostit tekee leipää aina ite, niin se menee sellaisesta Suomen vaaleasta leivästä eikä ole ihan sellaista pullaa kuin mitä kaupasta saisi. En arvostanut ruisleipää Suomessa tarpeeksi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh god kuulostaa ihanalta mutta toi leipä aina häiritsee.... Oo onnekas! Kelpais tänneki, koska toi leipä ei täytä nii sitä tulee syötyä aina vähä liikaa hups. High five, samassa veneessä ollaan ㅠㅠ

      Poista