lauantai 11. lokakuuta 2014

Kulttuurieroja ja Korean "huonoja" puolia

Hei. En enää ees pyydä anteeks, että edellisestä päivityksestä on kulunu niin kauan, koska muuten joutuisin alottaa jokaisen postauksen samalla tavalla. Tällä kertaa en aio kertoa niinkään kuulumisiani, vaan täydentää vähän toukokuussa kirjoittamaani postausta, jossa käsittelin kulttuurieroja ja vähän vaihtarinakin olemista. Tuolloin mulla oli takana vajaa 3kk, kun tällä hetkellä mulla on sen verran enää edessä, joten lisää asioita on tullut mieleen. Jälleen kerran yleistelyä ja pohjautuu mun omiin kokemuksiin. Keskittyy lähinnä negatiivisiin juttuihin, ja ei tarvii tästä kenenkään loukkaantua. Suurin osa vaihtareista tekee jossain vaiheessa vuotta valituspostauksen, ja tän voitte laskea mun avautumispostaukseks.

1. Ulkomaalainen Koreassa on aina ulkomaalainen
Jos et näytä korealaiselta, et puhu täydellistä koreaa ja et ole asunut koko ikääsi Koreassa, oot auttamattomasti ulkomaalainen. Todennäköisesti vielä tyhmä sellainen. Ihmiset on kiinnostunut susta, mutta 90% keskusteluista korealaisten kanssa menee tällä tavalla: korealainen kysyy sun kotimaata, mitä teet koreassa, ai, oot lukiolainen etkä yliopistossa, missä asut, kehutaan sun koreaa ja se siitä. Vaikka mulla on koulussa kavereita ja pääasiassa tykkään meiän luokasta, silti monesti mulle tulee tosi ulkopuolinen olo. Se johtuu osittain siitä, koska korealaiset opiskelee paljon yhdessä ja juttelee opiskeluista ja kokeista ynnä muusta, ja mä taas en koulussa juuri teoria-aineisiin osallistu, vaan lähinnä oon ihan pilkillä tunneilla. Lisäks toisinaan ihmiset, etenkin vanhemman puoleiset, kohtelee vaihtareita/ulkomaalaisia in general, aika huonosti. Meiän ei anneta osallistua kaikkiin koulun tapahtumiin ja meilläkin ensviikolla koulun urheilupäivä, jossa kaks oppilasta joutuu cheerleadereiks jokaiselta luokalta. Meiän luokalta kukaan ei halunnu siihen hommaan, minä kaikista vähiten, mutta koska oon vaan vaihtari, opettaja valitsi mut ekana siihen ja sen jälkeen loput arpo kuka joutuu olemaan toinen cheerleader. Ei nakertanu. Lisäks jostain syystä ihmiset on ollu kauheen yllättyneitä, kun oon ilmottanu, että oon halunnu osallistuu koulun toimintaan? Kaikki oli tosi äimistyneitä, kun sanoin alkuvuodesta, että haluun liittyä koulun klubiin ja muutaman kuukauden takaiseen yliopistopäivään näin esimerkiksi.

2. Itsekkyys ja epähuomaavaisuus
Korealaiset on tavallisesti avuliaampia kuin suomalaiset, mutta pakko sanoa, että suomalaiset tietyllä tapaa ottaa muut ihmiset paremmin huomioon mun mielestä. Jos menet kysymään apua joltakin, varmasti sua neuvotaan kunnolla. Lisäks koulussa kaverit ja opettajat välillä haluaa yllättää ja tarjoaa sulle välipalaa kioskista ihan vaan huvin vuoksi. Mutta koulussa vaikka yleensä ymmärrän, mitä mulle sanotaan ja mitä kaikenmaailman ilmoituksia opettaja latelee päivänpäätteeks, toisinaan tulee väärinymmärryksiä ja välillä en oo paikalla kuulemassa jotain uutisia, jotka koskee muakin, mutta ei kukaan niistä mulle vaivaudu kertomaan, ei edes luokanvalvoja. Tosin vaikka joskus mokaankin tän takia, niin ei mulle yleensä olla äkäsiä, koska olenhan vain tyhmä ulkomaalainen.
Toinen kutituksen aihe viime viikkoina on ollu se, että kun menee busseihin, saattaa olla, että joku sankari päättää, että on täysin okei istua keskellä sitä kahdelle hengelle tarkoitettua penkkiä ja antaa muiden seistä/koittaa roikkua puolella pakaralla siinä penkinreunalla. Tai vaihtoehtoisesti äidit matkustaa pienten lasten kanssa, laittaa sen lapsen istumaan siihen toiselle penkille ja antaa muiden seistä, vaikka paljon huomaavaisempaa olisi ottaa se taapero syliin, ja antaa se toinen paikka jollekin muulle.
Täällä ihmiset ei myöskään ymmärrä, että kaikki ei kykene nukkumaan kauheassa melussa. Ihan sama vaikka sanot hyvää yötä ja vetäydyt nukkumaan, turha on olettaa kukaan sulkee telkkaria tai puhuu hiljemmalla äänellä sun takia. Mahdollisesti joku kokee myös tarpeelliseksi aloittaa viulu/pianotreenit sillä sekunnilla kun suljet huoneen oven. Ja seinäthän täällä on tehty paperista. Tällä hetkellä yhden toisen nimeltä mainitsemattoman vaihtarikaverin riesana on se, että aamulla kun perhe herää kuuden aikaan, niin host-vanhemmat huutavat toisilleen ja paiskovat ovia. Koulussa jos koitat nukkua välitunnilla, oot aina vaarassa saada jonkun kyynärpäästä/pingispallosta/kirjasta päähän. Eli mitä vähemmällä unilla selviät, sitä onnekkaampi täällä todennäköisesti oot. Toinen asia tapahtu mulle ensimmäsessä host-perheessä keväällä. Olin tosi väsyny ja stressaantunu pari viikkoa, ja tää loppu sitten siihen, että yks päivä sain itkukohtauksen. Sisko tuli vähän myöhemmin kotiin ja samaan huoneeseen mun kanssa. Hän vilkas mua, tervehti lyhyesti ja varmasti näki, että olin itkeny, mutta alko vaan opiskelemaan pöydän toisella puolella eikä kommentoinu asiaa millään tavalla. Tää sattu aika paljon, koska aikasemmin, useammin kuin kerran, kun sisko oli itkeny koulustressin takia, mä kysyin sen vointia ja kuuntelin sitä ja keitin sille sit kahvit, että se jaksais opiskella yömyöhään. En mä ois kaivannu muuta, kun että se ois kuunnellu mua muutaman minuutin, mutta se ei edes vaivautunut kysymään ikinä oonko mä ok, koska se ois vieny liikaa aikaa opiskelulta. Välillä mä mietin oonko mä vaan jotenki onnistunu ympäröimään itteni ignooraavilla ihmisillä, vai onko tää jotenki yleistä. 

 3. Ulkonäkökeskeisyys
Korealaisten ulkonäkökeskeisyys ei oo mikään tuntematon käsite Suomessakaan, ja uutisissa on aina silloin tällöin juttua Gangnamin kauneusleikkauksistakin. Meiän koulussa on 15-18-vuotiaita, jotka on selkeesti käyny useemmin kuin kerran veitsen alla, ja meiänkin yhdellä luokkalaisessa on silikonirinnat. Toinen luokkalainen on about 160cm pitkä, painaa maksimissaan 50 kiloa ja skippaa koululounaan ja toisinaan aamupalankin, koska on kuulema lihava. Ensimmäisessä perheessä 15-vuotias sisko söi kahdesti päivässä ateriankorvikkeita ja päivälliseks tomaatin. Kauneus/komeus on tosi tärkeitä Koreassa, ja etenkin naisten on helpompi saada töitä, jos on kaunis. Voi huokaus tätä maata välillä. Tosin täytyy kyllä myöntää, että en itekään enää astu ulos ilman meikkiä ja kiinnitän enemmän huomiota ulkonäkööni. Pakko on, ettei näytä ihan perunalta näiden linnunluisten korealaisten keskellä, kun painoa vaihtarivuoden aikana on mahdotonta pudottaa. Believe me. Eikä asiaa auta se, että naisille on ihan okei huomauttaa, jos painoa on kertynyt. Ei mulla sinäänsä oo mitään ongelmaa oo kauneusleikkauksia kohtaan. Jos uus nenä tai rinnat parantaa jonkun itsetuntoa niin hieno homma, mutta se että 15-vuotiaalla on botox-pistos nenässä, leikatut luomet ja leuka, ei oo enää ihan tervettä mun mielestä.

4. Urheilu
Oon varmasti maininnu tän aikasemminkin, mutta liikuntatunneilla tytöt ei juuri osallistu. Suurin osa tytöistä vaan istuu ja juttelee viikon pakolliset kaks liikuntatuntia salin reunalla tai nukkuu. Kuntosalilla käy aika paljon myös naisia, mutta suurin osa tuntuu vaan kävelevän juoksumatolla, venyttelee hetken ja käyttää joitain tärinävöitä, minkä jälkeen poistuu suihkuun. Ja nyt en puhu vaan tytöistä, mutta yleisesti kaikki korealaiset ei osaa uida tai ajaa polkupyörää, mikä tuli mulle ainakin yllätyksenä.

5. Seksismi ja sukupuoliroolit
"Neiti, nämä farkut on pojille, naisten vaatteet on tuolla hyllyn----" Joo käyn kattomassa niitä naisten farkkuja sitten kun löydätte housuja, jotka on isommat kuin kokoa 26. Korealaisilla on aika selkeä kuva mitä naisilta ja mitä miehiltä odotetaan. Esimerkiksi toi urheilu. Ei kukaan oleta tyttöjen olevan hyvä urheilussa, ja vaikka mun liikuntanumero Suomessa on päätä huimaava kasi, täällä mä oon tytöistä yks luokan parhaista liikunnassa, ellen paras. Toinen vaihtarikaveri on kotimaassaan koripallon kansallisjoukkueessa, ja kaikki kattoo sitä aina suu auki, kun se tekee kaiken maailman koristemppuja välitunneilla. Koska eihän tytöt tavallisesti semmosia osaa. Myöskään kaikki vanhemmat ei anna poikalastensa leikkiä tyttöjen kanssa ja toisin päin.

6. Isänmaallisuus
Korealaiset on tosi isänmaallisia ja ylpeitä maastaan. Korealaiset ei yleensä puhu Koreasta sanalla 한국 (hanguk) mikä tarkoittaa Koreaa, vaan 우리나라 (uri nara) joka tarkoittaa "meidän maa" ja koreankielestä toisinaan 우리말 (uri mal) "meidän kieli". Suomalaiselle tämmönen isänmaallisuus on vähän hämmentävää. Kyllä mä Suomesta tykkään ja se on mun mielestä hyvä maa, mutta Koreassa tämä(kin) on viety ihan toiselle tasolle. 

7. Vanhempien ihmisten kunnioitus

Koreassa vanhemmille ihmisille kummarrellaan paljon, ja puhutaan ihan eri lailla, kuin samanikäisille/nuoremmille ihmisille. Tän takia korealaiset yleensä kysyy ikää aika pian tapaamisen jälkeen, että ne tietäis, miten sua pitää kohdella ja miten puhua. Ja tää aiheuttaa päänvaivaa ulkomaalaisille, kun korealaiset ei aina itsekään tunnu tietävän, miten jonkun ihmisen kanssa pitäis käyttäytyä. Suomessa voi puhua ihan vapaasti itseään muutamankin vuoden vanhempien kavereiden kanssa, mutta Koreassa vaikka ikäeroa olisikin vain vuosi, puhe- ja käytöstavat on heti erilaiset. Tää ei oo sinänsä huono asia, mutta toisinaan jotkut vanhemmat ihmiset tuntuu käyttävän tätä vähän hyväkseen. Esimerkiks mä en kehdannu sanoa opettajalle ei, kun se määräs mut cheerleaderiks, vaikka mikä tahansa muu urheilulaji siellä urheilupäivässä ois kiinnostanu huomattavasti enemmän.

8. Skinship
Skinship, eli siis fyysinen läheisyys toisten ihmisten kanssa. Tää ei oo välttämättä negatiivinen juttu, mutta tää saattaa toisinaan ahistaa, etenkin jos tästä ei oo tietoinen. Koreassa etenkin vanhemmat naiset tuppaa ottamaan kädestä kiinni tai taputtelemaan/silittämään selkää, olkapäätä, hiuksia, vaikka tavattais ensimmäistä kertaa. Tähän perheeseen tullessa olin ollu näiden kanssa alle 24 tuntia, kun mentiin korealaiseen kylpylään, jossa uus host-äiti pesi mun selän ja minä sen. Koulussa kavereiden kanssa halataan, kävellään käsikynkässä, kylki kyljessä ja välillä istutaan sylikkäin. Tosin tää pätee yleisesti vaan tytöt tyttöjen kanssa ja pojat poikien kanssa. Ja pojat tekee tätä myös, istuu sylikkäin, välillä makaa pulpeteilla/tuoleilla päällekkäin tai muuten vaan nahistelee ja painii. Liikuntatunnilla pelataan jotain tunnelipallon(?) tapasta peliä, ja sen takia kaikki luokan tytöt on ihan litistyneitä toisiaan vasten voileipänä ja kädet toistensa vyötärön ympärillä, kun suomalaiset koittas pitää ees vähän välirakoa.

Onhan näitä vielä kaikkia muita, koulussa luokilla on eri-ikäsiä ihmisiä, esimerkiks osa mun luokkalaisista on mua kakski vuotta nuorempia ja jotkut samanikäsiä. Musiikkitunnilla pojat laulaa paljon innokkaammin kuin tytöt, ja niin edelleen, kaikki ei ees tuu mieleen vaikka kuinka koittas koota ja kirjottaa näitä asioita ylös. Toivottavasti kenellekkään ei nyt tullu semmonen kuva, etten viihtyis täällä, koska oikeasti viihdyn ja rakastan Koreaa, mutta jokaisessa paikassa on huonot puolet, ja ite ennen vaihtoa löysin kaikista realistisimpina semmoset Korea-blogit, jotka kerto niistä ei niin hyvistä puolistakin. Kommentit ja kysymykset edelleen tervetulleita, enskerralla kerron taas kuulumisistani. Pitäis alkaa saada kaikkee aikaseks, kun on enää tosiaan se about 3 kuukautta jäljellä, joten paljon kuvia odotettavissa seuraavaan postaukseen. Tai sitten pelkkiä kuvia, koska suomen kirjottaminen on ihan hirveetä nykyään.

12 kommenttia:

  1. Taas kerran ihana lukee tätä; w ; en oikeen osaa nyt kommentoida mitään ,vaikka mielessä pyörii kaikkeexD mut joo, mukava syysloman alotus mulla ku tuun vaan randomilla kattoo et jos ois Sanni postannu ja kappas:'D Mul on vähän vastaavaa et ku täs on nyt nelisen kuukautta lähtöön ni rupeen miettii et mitä haluun syödä ja tehdä ja ketä täytyy nähdä ennen ku lähenxD mut hyvää jatkoa taas sinne 언니!^^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. moi moi! Ja oli taas ihana saada kommenttia sulta c: Haha no hyvin oon sitten ajottanu. Pitäis kirjottaa useemmin ja nykyään ois jopa aikaakin, mut oon vaan ihan ylilaiska. Joo, alota se valmistelu vaan hyvissä ajoin, loppuvaiheessa aika menee niin nopeesti et ei millään saa kaikkea tehtyä!

      Poista
  2. heii tosi hienoo että tuli tämmönenki postaus! just näistä jutuista halusinki kuulla lisää 8) vietä mukavasti ne kolme kuukautta vielä siellä !

    VastaaPoista
  3. Vitsi toi itsekkyys ja epähuomaavaisuus -juttu... Etenkin itkemiseen liittyen muistan et Japanissa meno oli aika samanlaista, kai se liittyy siihen et tuolla päin ei oikein katsota hyvällä sitä tunteiden näyttämistä. Muutamat mun luokkalaiset itki matikankokeiden palautusten jälkeen ja oli samanaikaisesti ihan tosi pahoillaan siitä et itkee?? Se tuntui vähän hassulta, mut kai se on vaan aasialainen tapa et tunteita ei pahemmin näytetä niin kuin ne on vaan kaikki on aina vaan "tosi hyvin!".
    Tosi kiva lukea myös näitä ei niin hyviä puolia, koska jokaisessa maassa on niitä ja etenkin tuleville vaihtareille just tällaiset postaukset on ihan hyviä — muistan silloin ennen lähtöä ihmetelleeni kun juurikaan kukaan ei postaillut huonoja puolia ja yhtäkkiä vaihdossa ei ollutkaan niin kivaa 24/7 :D

    Jooh, ei mulla oikeasti ollut mitään järkevää sanottavaa, mutta tsemppejä ja nauti loppuajasta!! (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, niin se on vähän täälläkin, mutta mitä mä oon nähny, niin kyllä yleensä jengi on osannu edes jossain määrin lohduttaa, jos joku on esim. koulussa alkanu itkemään, ja mä aattelin, että kotona, kun pidin itteeni melko läheisenä mun siskojen kanssa, niin joku olisi edes kysynyt, oonko okei. Niimpä niimpä. Kiitos kommentista ja hauskaa syksynjatkoa! :)

      Poista
  4. Kiinas on kyllä ihan sama homma ton ulkomaalasuuden ja epähuomaavaisuuden kaa. Siellä ei riitä vaikka oisit eläny puolet elämästäs kyseisessä maassa ja puhuisit kieltä täydellisesti koska ulkomaalainen nyt on vaan ulkomaalainen ja siitä syystä aina ulkopuolinen. Minkäänlaista tunteiden näyttämistäkään ei just sallita ja sit siihen ei luonnollisesti osata reagoida mitenkään. Porukka ihan paniikissa jos joku itkee...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, toi turhauttaa ihan kauheesti, etenkin, kun Suomessa itelle ei tulis mieleenkään kohdella ihmisiä samalla tavalla. I swear to god et tammikuusta eteenpäin oon super ystävällinen ja avulias Suomeen tuleville vaihtareille ja ulkomaalaisille ylipäätään, koska tiiän miltä toi epähuomaavaisuus tuntuu. Täällä... itkeminen ei välttämättä aiheuta mitään paniikkia, vähän hämmennystä, mutta yleensä kaverit menee kyllä lohduttaa ja sillai jos joku itkee. Mulle tää on välillä aika vaikeeta, kun oon just semmonen ihminen, et jos itkettää, niin mä muuten itken :D

      Poista
  5. heei! kiva lukee välillä näitä negatiivisia puoliaki nii saa vähän realistisemman kuvan vaihtovuodesta :-) nauti täysillä näistä jäljellä olevista kuukausista!:3 t. tuleva korea vaihtari x)

    VastaaPoista
  6. Paljonko vaihtari vuosi maksaa koreaan? Pitääkö se rahamäärä maksaa kerralla vai tietyn verran kuussa? (<--En tiiä tajuutko tota kysymystä) onko jotain tärkeitä sanoja tai kulttuuriasioita joita pitäs osata ennen ku lähtee koreaan? Kiva tietää negatiivisiakin puolia osaa omalla tavallaan sitten varautua... Toivottavasti sulle jää enemmän hyviä kuin huonoja muistoja! :)))

    VastaaPoista
  7. Voi hitsi!! Aivam kuin Koreassa olisi eri kulttuuri kuin Suomessa:// Kuka olisikaan arvannut?? (Sarkasmi)

    VastaaPoista