keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

"세리, 우리 집 문이 어떻게 돼요?"

Huaah. Tosiaan, korealaisilla on nyt kokeet, joten tällä viikolla en oo ollu koulussa ja huominenkin on vielä kokonaan vapaa. En oo saanu tässä niin paljon aikaseks kuin oisin halunnu, mutta se johtuu siitä, että mulle neljän päivän varotusajalla kerrottiin, että muutto on 1.7, eli eilen siis vaihdoin perhettä. Mutta kyllä mä viime viikonloppuna ja tästä alkuviikosta on kuitenkin jotain muutakin saanu tehtyä kuin pakattua.

Perjantaina taas selfietä luokkalaisten kanssa.

Lauantaina meillä ei taas ollut enää vapaaehtoistöitä, joten pakotin Marthaa lähtemään mun kanssa ostamaan mulle uutta koulupuvun kesähametta, koska syystä tai toisesta sain alunperin about kaks numeroa liian pienen hameen, joka ei sitten ymmärrettävästi ollut mikään mukavuuden multihuipentuma. Sain siis vihdoin uuden hameen, eikä tarvii enää hikoilla talvihameessa, ja sen jälkeen lähdettiin Lafestalle shoppailemaan ja eksyttiin koirakahvilaankin.





Mä oon aikasemmin kerran käynyt kissakahvilassa, ja se oli ihan kiva kokemus, mutta mun on pakko sanoa, että ainakaan tästä koirakahvilasta en tykännyt. Mulla on itsellä lapinkoira Suomessa, ja koiria ylipäätään on ikävä, niin sen takia sitten päädyttiin tänne. Mutta tässä kahvilassa nää koirat haukku koko ajan, siellä haisi ja ne koirat oli selkeästi stressaantuneita, ja osa selkeästi pelkäskin. Jäi vähän paha maku suuhun, enkä haluu kyllä käydä toista kertaa, vaikka olihan ne hauvat sulosia. 


Täällä on sairaan kuuma ja uimaan ei pääse, niin oli tehtävä vähän  kompromisseja.
Lauantai-iltana käytiin myös perheen kanssa yhdessä illallisella pitkästä aikaa eräässä kiinalaisessa ravintolassa. Tilasin sitten 짜장면:ia (jjajangmyeon).

Sunnuntain lähinnä pakkailin ja kirjotin kirjeitä perheelle, mutta maanantaina tapasin Judithia. Käytiin viemässä mun paketti postiin ja oon aika ylpeä, kun osasin hoitaa koko käynnin koreaksi ja täyttää kaikki postilomakkeet oikein. Sen jälkeen käytiin liukuhihnasushibuffetissa, joka makso huikeat 10 euroa ja tunnin ajan sai syödä niin paljon kuin jaksoi. Sushin lisäksi siihen kuului myös paljon erilaisia juomia, salaatteja ja muita ruokia, esimerkiksi okonomiyakia, pizzaa, tacoja, leivoksia ja keittoja. Oon kiitollinen, että päätin skipata aamupalan ja pantata lounaaseen asti haha. Tän jälkeen käytiin vielä DVD roomissa kattomassa The Great Gatsby, ja oli muuten hyvä!




Yewonilla oli myös valmistujaiset viime viikolla, eli sen ei tarvii enää mennä kouluun. Sen pitää kuitenkin opiskella, koska sen pitää marraskuussa tehä semmoset isot kokeet, jotka vaikuttaa siihen, että pääseekö se yliopistoon, vai pitääkö sen käydä lukion kolmasvuosi uudelleen. Anyway, Yewonilla oli tiistaiaamuna sitten aikaa, ja käytiin yhdessä lounaalla italialaisessa ravintolassa, ja sen jälkeen vielä ottamassa stickerphotot ja vähän shoppailemassa.




Tiistai-iltana Yewonin ja Yejunin piti lähteä hagwoniin, jätin kummallekin jäähyväiskirjeet, ja käytiin vielä omman ja appan kanssa syömässä illallista yhdessä lähiravintolassa. Lupasin itelleni, etten itke, mutta kyllä mä sitten vähän kuitenkin vetistelin. Sen jälkeen haettiin mun tavarat, ja omma ja appa heitti mut tän uuden perheen luo, joka asuu muutaman minuutin kävelymatkan päässä mun koulusta. Tässä uudessa perheessä omma on töissä päiväkodissa ja isä pankissa, mulla on tosiaan kaks ala-asteella olevaa pikkusiskoa ja yläasteelainen isoveli. Toisin kun mun ensimmäisessä perheessä, kukaan näistä ei juuri osaa englantia, mikä on sekä hyvä että huono. Oon varma, että mun korea tulee parantumaan paljon seuraavien kuukausien aikana, mutta samaan aikaan oli jotenkin luottavaisempi olo, kun perheessä oli useampi englanninosaaja. Tässäkään perheessä mulla ei oo omaa huonetta, vaan jaan huoneen mun 12-vuotiaan pikkusiskon kanssa. Entisten host-vanhempien lähdön jälkeen ehdittiiin hetki jutella host-äidin ja sisarusten kanssa, ja nää oli ihan vaikuttuneita mun koreantaidoista ja omma sano, et se oli aikasemmin ollut tosi huolissaan, että miten me selvitään, kun se ei osaa englantia, ja että se oli tosi helpottunu, kun puhun niin hyvin. Kyllä mä aika hyvin osaan, mutta toivon vaan, että nää ei ala yliarvioimaan mun skillsejä, niin kun jotkut koulukaverit tuppaa tekemään.... Heti kerettiin olla siinä perheen kesken, kun mun uuden omman työkaveri tuli Jenkeissä vaihtarina olleen tyttärensä kanssa käymään, ja esitteli meidät. Tää tyttö sitten tulkkas kun hostit kyseli multa kysymyksiä ja mä niiltä. Ne oli sen verran peruskauraa, että olisin mä todennäkösesti koreaksikin sen pystynyt hoitamaan, mutta oon anyway kiitollinen siitä, että ne tuli auttamaan, koska olin tosi väsyny ja vähän itkunenkin, kun vanhat host-siskot ja -isä lähetteli jäähyväisviestejä vielä kakaossa ja tekstareilla.

Tänään mun uus host-perhe oli sitten totta kai koulussa ja töissä, joten olisin ollut tän ja huomisen itekseen, ellei Seri, tää host-äidin ystävättären tytär, olisi kanssa ollut vapaalla. Seri tuli vasta kaks viikkoa sitten takasi Kentuckysta, ja silläkin alkaa koulu vasta ensiviikolla, niin tänään me sitten hengattiin kahdestaan, ja itseasiassa yks mun pienistä toiveistakin toteutu: Ne korkeat kerrostalot, jotka nään aina kouluun mennessä, ja joista taisin muutaman kuukausi sitten mainita täällä blogissakin, että haluaisin joskus päästä katselemaan sieltä maisemia, koska kyseisissä taloissa on peräti 49 kerrosta. Seri sitten asuu yhdessä näissä kerrostaloista, ja kutsu mut niille. Seri asuu perheineen 29. kerroksessa, ja se oli mulle kyllä ihan tarpeeks hyvä. Pääsin ottamaan valokuvia, ja tää oli mulle ensimmäinen kerta kenenkään korealaisen kaverin kotona, koska korealaisilla ei oo tapana viedä kavereita kotiinsa. Serin kanssa käytiin sitten bingsulla ja kimbapilla, ja sitten katottiin Harry Potter ja kuolemanvarjelukset, johon kumpikaan ei kyllä oikein pystyny keskittymään kun oli niin kuuma.





Seri!
...ja maitoteebingsu.
Nyt sitten oon kotona host-siskojen kanssa, kun omma on vielä töissä. Siskot tekee läksyjä ja mä istun koneella. On kieltämättä  jo vähän ikävä oman ikäsiä sisaruksia, mutta jospa tähänkin ajanmukaan tottuun. Enhän mä oo asunu täällä edes vielä vuorokautta. Positiivista tässä on se, että asun lähellä koulua, joten saan aamulla nukkua vajaat puol tuontia pidempää ja iltapäivällä oon saman verran aikasemmin kotona. Mutta mä jouduin myös lopettaa mun tanssitreenit, joten mulla ei oo oikeestaan juuri tekemistä, muutakun että kellarissa meillä on kuntosali.

Ps. Otsikossa lukee "Seri, kuinka meiän kodin ovi toimii?" Aamulla jouduin siis paniikissa laittamaan Serille viestiä, kun omma oli jo töissä, enkä osannut lukita ovea, kun olin lähdössä tapaamaan Seriä. Jos olisin ollut taas vähän kärsivällisempi, niin olisin ehkä ilman apuakin tajunnut jossain vaiheessa, että ovi lukitsee automaattisesti itsensä kymmenen sekunnin viiveellä. Mutta mitenpä tämmönen suomalainen maalaisjuntti semmosta edes olisi osannut epäillä.

Pps. Mistä lähtien suomeks kirjottaminen on ollut näin vaikeaa?

2 kommenttia:

  1. haha säki pääset näköjään kokemaan tän perheenvaihtamisen ihanuuden vaikket rotaryn kautta vaihtoo lähtenykkää :D ei hätää, asiaan kuuluu olla vähän sekasin ja olo saattaa olla pikkusen aikaa ulkopuolinen, mutta otat vaa ittees niskasta kiinni ni kyllä se siitä sit! asutpaha lähellä koulua tosiaan haha :D ja ton tanssin peruuntumisen takia suosittelen että etit jonkun uuden harrastuksen jos vaan mitenkään mahollista, mulla ainakin toi karate on ollu jossain välissä vuotta kunnon henkireikä, se minkä voimalla jaksaa.

    ja joo suomi on täälläki hukassa, paljon sujuvammin olis tää viesti tullu ranskaks :D JA MULLAKI OLI VAIKEUKSIA OVIEN KANSSA!! mun vikan perheen ruokavaraston lukossa on joku pääsykoodi, mulla meni varmaa kuukaus enne ku opin sen hahaha :D

    hirveesti tsemiä sinne! terveisin Aino jolla on 15 päivää jälellä Ranskassa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ja saattaa olla, että joudun viel syyskuussa kertaalleen vaihtamaan, Korean YFU ei oikeen vaivaudu ettimään perheitä, jotka jaksais hostata koko vuotta, niin täällä just yhellä hollantilaisella kaverilla on ollut jo nyt 3 perhettä. Joo koitan, ja haluaisin tosisaan alottaa jonkun uuden harrastuksen, mutta saa nyt nähdä. Toisaaltaan tässä lähistöllä asuu varmaan puolet meiän koululaisista, niin saattaa olla että pääsen hengaamaan paremmin kavereidenkin kanssa.
      Joo, mulla meni ekstrakauan tätä postaussa tehdessä, kun suomi tuntuu nykyään niin tönköltä, ja tuntuu ettei vaan saa ajatuksia mitenkään sujuvasti muotoiltua :D nykyään ajattelenkin enemmän koreaks ja englanniks kun suomeks... Täällä ovet on ihan hirveitä! Tässä uudessa talossa vaikuttaa tosin olevan vähän helpommat, koska täällä oven pystyy avaamaan jotenkin kännykällä kunhan sen ensin rekisteröi keskusjärjestelmään, ja sit ovi menee automaattisesti lukkoon hetken kuluttua, mutta ekassa perheessä mulla meni lähemmäs kolme viikkoa, että opin sekä avaamaan että lukitsemaan oven, ai ei hävettäny? Ja täällä oon jo joutunu eilisillan ja tän päivän aikana pyytää apua jääkaapin avaamiseen, vessan lukitsemiseen ja hanan käyttöön, koska siihenkin pitää lattiassa painaa jotain nappia, ennen kun vettä alkaa tulemaan... On se hienoa.
      Ah kiitos tosi paljon ♥ Samoin sinne, ja pidä supersupersuper hauskaa vikat pari viikkoa! Mä en ees haluu ajatella, että mullakin tulee joskus olemaan enää noin vähä jäljellä Koreassa...

      Poista