tiistai 18. maaliskuuta 2014

Oho. Edellisestä päivityksestä on melkein pari viikkoa ja tän viikon lauantaina oon ollu Koreassa kuukauden. Mihin ihmeeseen tää aika on oikein menny? Mulla ei oo ollenkaan sellanen olo, että oisin ollu yksin vieraassa maassa jo kuukauden, ilman mun perhettä ja vanhoja kavereita. Lähtö jännitti mua aika paljon ja lentokoneessa olin ihan hermona, mutta täällä olo on alusta asti tuntunu tosi luontevalta. Etenkin nyt, kun uskallan olla jo täällä perheessä ku kotonani. Korea menee joten kuten. Helpoista ja käytännönläheisistä aiheista pystyn juttelemaan jo melko hyvin ja ymmärrän, kun omma kysyy onko mulla sateenvarjoa, maksoinko jo koulukirjat koululle, moneltako tuun kotiin tai oonko syöny. Opiskelen päivittäin yleensä tunnin tai kaks, mutta silti tuntuu, että en opi tarpeeks nopeesti ja turhaudun. Mutta sitten vertaan mun taitoja siihen mitä ne oli kolme viikkoo sitten ja tajuun, et oon edistyny tosi paljon. Mua kuitenkin ärsyttää se vaihtarijärjestöjen antama kuva, että ku oot ollu kuukauden tai kaks sun vaihtomaassa niin puhut sujuvasti kieltä ja arkijutut menee kun vettä vaan, koska se on kaukana todellisuudesta. Mun ei tarvii enää stressata osaanko vaihtaa bussia kouluun mennessä, mutta täällä on tosi paljon juttuja joita en vielä osaa hoitaa ja viikottain tulee tilanteita, joissa meen vaan yksinkertaisesti ihan lukkoon, kun en ymmärrä mitä pitäis tehä. Onneks niistäkin on kuitenkin selvitty tavalla tai toisella. Mutta mä en tuu vielä kuukaudenkaan päästä puhumaan sujuvaa koreaa, siitä oon aika varma. Mutta kyl mä koko ajan opin, joka päivä opin uusia sanoja ja ymmärrän paremmin ja paremmin.

Mutta mitä mä oon tehny tässä viimesen kahen viikon aikana? Istunu koulussa mitä suurimmissa määrin, Yewonin kanssa käytiin tosiaan Soulissa ostamassa mulle koreankirjoja ja syömässä. Viime maanantaina oli appan (host-isän) synttärit, piirrettiin kortti ja kirjotettiin kirjeet, ja viikonloppuna olin ensin Marthan kanssa Soulissa lauantain, käytiin Gangnamissa ja Myeongdongissa ja sunnuntaina kirkon jälkeen käytiin vielä Lafestassa ja Western Domissa. Yewon ja Yejun on kummatkin tosi kiireisiä nykyään, eikä niillä oo juuri aikaa mulle, mutta koska mulla ei oo vieläkään korealaista SIM-korttia, niin koulukavereiden kanssa on vaikea sopia mitään, kun wifin avulla kännykkä toimii vaan kotona. Kunhan saan sen kuntoon, niin uskoisin, että mun on paljon helpompi hengata korealaistenkin kavereiden kanssa, kun voin ottaa yhteyttä hosteihin jos tarvii. Onyu, mun nuorin sisko, joka on nyt ala-asteen viimesellä luokalla, on tosin ollu mun pelastus. Aluks meillä ei kauheesti ollu yhteistä, kun se ei englantia osannu ja mun korea oli varsin alkeellista, mutta nykyään se on innostunu opiskelee englantia enemmän ja puhuukin sitä jo paremmin, ja mun korea taas paranee päivä päivältä, niin pystytään jo juttelee paremmin. Se on tosi ihana, kun se haluaa viettää mun kanssa aikaa ja tehdä kaikkea yhdessä.

Gyongbokkung
Gyongbokkung
Kanaudonia!
Appan kortti ja kakku.

Gangnam!

Poikettiin manduramyeonilla ja bulgogikimbapilla.

Myeongdongissa oli pari ihmistä.


Mä en oikein tiedä mistä mä enään kertoisin, kun tää kaikki on mulle jo niin arkea. Asiat alkaa tuntumaan tavallisilta, enkä mä osaa enää oikein sanoa, mistä kannattais kirjottaa. No eilen oli tavallista lyhyempi päivä, pääsin jo puol yhden aikaa koulusta, koska vanhemmille oli vanhempainilta koululla. Tulin kotiin, enkä tajunnu, että olin himassa yksin, ennen kun Onyu tuli vähän myöhemmin kotiin ja sano et ommalla saattaa mennä myöhään. Mä luulin et omma oli nukkumassa, kun makuuhuoneen ovi oli kiinni, ja mä olin hissutellu koko ajan täällä ihan turhaan. Olin ensimmäistä kertaa kolmeen viikkoon yksin, ja sit en ees uskaltanu telkkaria kattoa! No jaa... Käytiin sitten Onyun kanssa lenkillä, ostettiin juotavaa ja friteerattua kanaa, koska kummallaki oli nälkä. Musta on tullu ihan uusavuton täällä, koska omma tekee aina ruuan, enkä mä suoraan sanottuna uskalla keittiössä koskea kun vedenkeittimeen, koska aiheuttaisin kuitenkin jonkun kaasuräjähdyksen, etenkin jos oon yksin kotona.

Näkymä meiän kirkon takapihalta. Mä en vieläkää ymmärrä miten nää tekee tän.

Syötiin vähä Yejunin kans hups. Vaihtarikilot mitä ne on?
Näkymä meiän koulun ylimmästä kerroksesta...
...ja takapihalta. Noissa harmaissa rakennuksissa tuolla taustalla on kuulema 49 kerrosta. Mitä kaikkea mä tekisinkää, jos pääsisin kattomaan sieltä näköaloja.



Mutta mitäs muuta, oon jo kuta kuinkin parantunu flunssasta joka kestikin melkein pari viikkoa, mitä nyt vielä vähän yskittää. Koulussa joku sankari on viimeinkin ymmärtäny et luokissa on myös lämmitys, ja laittanu sen vielä päälle. Perjantaina on ensimmäinen kerta koulun enkku-klubia. Liityin siihen, kun mun vaihtarivastaava pitää sitä, ja siinä pääsee kiertelemään ympäri Soulia ja juttelemaan ihmisille, vaikka siinä onkin enemmän ideana bongata amerikkalaisia ja mennä puhumaan niille. Klubi on aina kerran kuussa, ja toivottavasti sieltä löytyy vielä lisää kavereita. Sunnuntaina meillä on kahdet häät, yhdet Soulissa ja toisen jossain Daegun lähellä. Toivoinkin, että pääsisin mun vaihtovuoden aikana korealaisiin häihin, ja mua onnisti, koska nyt pääsen jopa kaksiin, ja toisiin vielä toiselle puolelle Koreaa! 

10 kommenttia:

  1. On Sanni tosi kiva lukea tätä blogiasi, ja että kaikki on mennyt hyvin. Hyviä kuviakin taas! Täällä maa valkosena ja hiukka pakkastakin, mutta eiköhän se tästä taas kevääksi muutu. Millainen sää siellä on? Kuvista päätellen ei ainakaan mikään ihan kauhean lämmin, kun on takit aina päällä. Mukavaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No moi naapurin täti, äiti taiskin tässä vähän aikaa sitten sanoa, että oot taas päässy/joutunut Iidaa ulkoiluttamaan :D lämpötilat vaihtelee aika paljon, viikonloppuna oli jotain +10 ellei enemmän, niin meinasin kuolla tossa mun toppatakissa, mutta tällä viikolla on ollu varmaan joku +5 astetta aika lailla koko ajan. Kiitos samoin, ja kiitos kommentista! :)

      Poista
  2. Siis ihan selvyyden vuoksi: Se naapurin täti ketä Iida joskus taluttelee :)

    VastaaPoista
  3. Kivasti kähteny sunki vuosi käyntiin~ vitsi toi sun enkku-klubi kuulostaa kivalta! Ei meidän koulus mitää tollasia oo D: tosin muutenki asun täällä takapajulassa :D ja mäki haluisin päästä korealaisiin häihin mut alkaa näyttää jo vähä toivottomalta :Dd

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo on onneks, oon tykännyt olla kauheesti, vaikka eihä koulun läheskään joka päivä herkkua oo haha. Meiän koulussa on lähemmäs 60 klubia, niin tuli vähän valinnanvaikeus, joten mun vaihtarivastaava sit vaa sano et tuu tohon mun klubiin. :D saa nyt nähä et millanen se on. Oivoi, millon sä porkasn lähössä takasi Suomeen? Kesäkuussa? No jos yhtään helpottaa, niin noista sunnuntain häistä kummatkaan ei kuulema oo perinteiset korealaiset häät :c semmoset ois ollu erityisen kiva kokea.

      Poista
  4. Mukava lukea, että sinulla sujuu siellä hyvin.
    Täällä Serkkutytöt kasvavat kohisten. Saralla heiluu jo eka maitohammas, jonka irtoamista on nyt odotettu jo toista viikkoa. Sara askarteli sille tarhassa tarjottimen, että voi kantaa sitä sitten siinä, kun se irtoaa... Sara on myös vakuuttunut, siitä, että "minulta voi ottaa jo pyörästä apupyörät pois, kun mulla jo hammaskin heiluu"... siis niiiiin iso tyttö että.
    Lauralla sujuu eskari hyvin. Osaa jo hissukseen lukea. Tämän kuun aikana pitäisi tulla jo tieto ensi syksyn koulupaikasta. Lauran osalta päätös lienee selkeä, mutta parhaan kaverin osalta hiukan jännätään, että pääseekö samaan kouluun.
    Kuinkas sinun kpop-tanssisi sujuu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, onko ne muka jo niin isoja... Sano tytöille terveisiä ja halit! Täällä menee kaikin puolin ihan hyvin, oon vaan aika väsyny, kun ei tuu hirveästi yli kuutta tuntia yössä nukuttua. Tanssi menee hyvin, pitäis tästä kohta lähteä treeneihin, kun opetellaan tänään uus koreografia. :)

      Poista
    2. Tytöt kiittävät hali-terkuista.
      Sara pyysi kertomaan, että Osmokin on kasvanut (omasta mielestäni se on kyllä ihan saman kokoinen pehmopupu kuin aina ennenkin).

      Poista
  5. tiedätkö tätä mun kateuden määrää...... Okessti oot niin onnekas kun oot päässyt koreaan vaihtoon!! :3 mulla ois pari kysymystä sulle ~
    1 onks ihmiset kommentoinu sun ulkonäöstä ja hiuksista kaupungilla ja muualla? :D
    2 onko vaatteet siellä halpoja?
    3 oliko se kpop tanssi porukka johon menit halpa ja minkälaista siellä on ollu? ^_^
    4 onko pojat koittanu iskeä ja onks sun koulussa komeita poikia? :3
    mulle tulee aina kauhee korea fiilis ku luen muiden vaihto blogeja ja haluasin itekki mennä vaihtoon mutta uskon että mun todistuksen arvosanoille ei pitkälle pääse.. :/ mutta pidä hauskaa siellä ㅋㅋㅋㅋ ^^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! Oi, kysymyksiä, vastaan enemmän kun mielelläni!
      1. On joo, viimeks tänään taksissa taksikuski sano nätiksi, host-perheen tuttavat ja koulukaverit kehuvat aika usein. Etenkin vaaleet siniset silmät on iso huomionaihe, ja aika usein säpsähän, kun ihmiset sen kummemmin kyselemättä tulevat silittelemään mun hiuksia haha. Se on jotenkin outoa, miten ihmiset kiinnittää täällä niin paljon huomiota, kun oon tottunu siihen, että Suomessa en oo mitenkään erityisen näkönen.
      2. On joo, kallein vaate minkä oon ostanu oli 20 euroa, ja se oli juhlapaita häihin, joissa olin viime viikolla. Tavalliset vaatteet mitä täältä ostan, on yleensä 3-15 euron välillä. Täällä samojen vaatteiden hinta vaihtelee tosi paljon, pitää vaan tietää mitä mistäkin kannattaa maksaa ja mistä ostaa.
      3. Joo, sain alennusta, se on 50000 wonia kuussa, eli about 35 euroa. Se ois joka päivä, mutta haluun vähän vapaa-aikaakin enkä aina kerkee sinne, nii meen yleensä 3 kertaa viikossa. Siellä on ollu tosi kivaa, tosin se opettaja yleensä tekee niistä koreografioista vähän omia versioita, eli ne ei oo täysin niiku alkuperäset koreografiat, mitä me tanssitaan, mut se on ok.
      4. Haha, kyllähän täällä joillakin on vähän yritystä ollu, mutta high school jätkät on tosi lapsellisia täällä, niin se on enemmänkin vaa uteliaisuutta ja vähä semmosta machoilua kavereille et uskaltaa mennä juttelee ulkomaalaselle tytölle. Onhan siellä joitakin, mun luokalla on muutama ihan sulone. Mut kaupungilla näkee enemmän komeita ku koulussa.
      Ah voi ei. Mut yritä ihmeessä, et sä voi menettää mitään! Mä olin halunnu vaihtoon Etelä-Koreaan ala-asteelta asti, joten se oli about kutoselta lähtöön asti mun suurin motivaatio koulussa. Saa nyt nähä, et mikä motivoi mua ku tuun takasi täältä.. Ja pääseehän koreaan esim vapaaehtoistöihin opettamaan englantia, sekin vois olla ihan jees, luulisin. Juu pidän, ja kiitos paljon kommentista! c:

      Poista