Lähtövalmennus, paperihelvetti ja Sanna ♥

Viime viikonloppuna oli siis YFUn lähtövalmennus Etelä-Koreaan ja Japaniin lähteville vaihtareille. Vähän jännitti millaista porukkaa ja ohjelmaa olisi vastassa, mutta se oli näin jälkikäteen sanottuna ihan turhaa. Perjantaina kolmen aikaa valmennus alkoi YFUn toimistolla, ja heti kun menin sisään ja tapasin muut vaihtarit, niin tuli heti semmonen olo, että meillä on ihan huippuporukka. Lisäksi meillä oli ihan huippuhauskoja entisiä vaihtareita paimentamassa meitä. Mun lisäks Koreaan lähtee yksi tyttö, ja Japaniin lähtee maaliskuussa kolme tyttöä ja kolme poikaa. Mua yllätti se, että poikia lähtee niin paljon. Ajattelin, että kumpaankin maahan olisi lähdössä vain tyttöjä tai korkeintaan yksi poika. Mutta eipä ollutkaan, ja siis totta kai se on vaan pelkästään positiivista, että poikiakin lähtee!

Entiset vaihtarit kirjoittivat meille joitakin kulttuurisääntöjä ja mokia, joita ilmeisesti vaihtarit yleensä tekevät. Katotaan vaan, niin mä rikon noita kaikkia heti ensimmäisten päivien aikana....

Mutta siis perjantaina pelasimme kaikenlaisia tutustumispelejä, juttelimme odotuksista, toiveista, peloista ja kaikesta mahdollisesta mitä nyt mieleen vain sattui tulemaan. Jouduimme myös esittelemään itsemme vaihtomaamme kielellä, ja olen aika ylpeä itsestäni, koska olen hieman ujo vielä puhumaan koreaa, mutta se menikin ihan hyvin! Ja ruoka oli totta kai 5/5, etenkin kun päivällisenä oli sushia, kimbapia, miso-keittoa, kimchiä ja nuudeleita. Yöksi menimme entisten vaihtareiden kanssa läheiseen hostelliin. Oli tarkoituksena mennä aikaisin nukkumaan, mutta jotenkin päädyttiin vielä pariksi tunniksi koko porukka hostellin keittiöön juttelemaan. Hups but I regret nothing!

Lauantaina kävelimme hostelliaamiaisen jälkeen yhdessä takaisin toimistolle, minne kaikkien vaihtareiden vanhemmat sitten tulivat. Lauantai oli lähinnä käytännön asioista puhumista ja vanhempien kysymyksiin vastaamista. Menimme ulos pelailemaan siksi aikaa, kun YFUn työntekijät ilmeisesti komensivat vanhempiamme päästämään meistä irti ja antamaan meille mahdollisuuden sopeutua uuteen maahan = kielsivät pitämästä liikaa yhteyttä meihin. Haha. Menimme kaikki, vanhemmat mukaan lukien, sitten jonnekin kauppahalliin ravintolaan syömään, en muista enää mikä paikka se oli, mutta ruoka oli sielläkin hyvää. Valmennus loppui sitten viiden aikaa, jonka päätteeksi saimme vielä nivaskan papereita täytettäväksi ja luettavaksi ja I ♥ YFU t-paidat, jotka pitää laittaa Koreaan lähtiesssä päälle. Harmittaa vähän, kun en tajunnut ottaa kuvia valmennuksesta kuin yhden. Olisi pitänyt ottaa ryhmäkuva tai jotain, shame on us.

Sanna tuli mua toimistolle vastaan, ja meinas alkaa itkettää, kun ei oltu melkein vuoteen nähty. Menin sitten Sannan luokse Porvooseen ja hengasin siellä maanantaihin asti. Käytiin Porvoon keskustassa vuokraamassa elokuvia, hakemassa mässyä, syömässä kiinalaisessa ja kiroamassa Suomen talvea.

Käytiin Sannan kanssa heti valmennuksen jälkeen rautatieasemalla bubble tealla!♥

Pahoittelen oranssiuttamme.

Kaiken kaikkiaan valmennuksen ja Sannan näkemisen jälkeen mulla on paljon luottavaisempi oli lähdön suhteen. Mua ei pelota enää ollenkaan, pitää vain lukea vielä kovasti koreaa ja täyttää valmennuksessa saatuja papereita. Siihen kuuluu mm. viisumin hakeminen, kaiken maailman kela-ilmoituksien tekeminen ja koulutodistuksen hakeminen. Lähtöön on enää 36 päivää ja on jotenkin kauheen epätodellinen olo... Niin kuin sanoin, mua ei pelota, mutta jännittää ja stressaa. Haluun vaan kaikki paperisotkut äkkiä pois alta ja perhetiedot.
Koulun mä sain jo tietää vähän epävirallisesti aiemmin Sannan kautta, mutta valmennuksessa saaduissa papereissa sekin varmistu: 덕이고등학교, eli Deogi high school Ilsanissa. Ilsan on Seoulista pohjoiseen about tunti metrolla. Koulusta tiedän sen verran, että se on sekakoulu (huh) ja tosi uusi: Se on avattu vasta 2012.

Koulukoulukoulu! Palvokaa mun paint-muokkaustaitoja

I ♥ YFU FINLAND

Loppuun vielä kaikkien tänä vuonna Japaniin/Etelä-Koreaan lähtevien blogit: Roosa, Anni ja Viivi. Seuratkaa näitä kaikkia ihania! Helillä (toisella Etelä-Korean vaihtarilla) ei vielä ole blogia, mutta linkkailen sen tännekin, kunhan saan sen tietooni joskus.

Mutta mä lähden kohta puoleen keskustaan siskopuolen kanssa ottamaan uutta passikuvaa viisumia varten ja syömään, kiitos kaikille jotka jaksoivat lukea!