Ah, johan on taas tullut pitkä päivitystauko. Paljon on tapahtunu ja kaikesta haluaisin kertoa, mutta oon kamalan laiska ja kaiken lisäksi kamera hajosi, joten enpä ala tänne kauheaa läjää iphone-laatusia kuvia latailemaan. Mulla on nyt about 2,5 kuukautta Koreassa takana, ja mulla on jo aika selkeä kuva siitä, mikä Koreassa on ihanaa ja mikä sitten vähemmän ihanaa, joten aattelin tehdä postauksen Korean (ja ehkä ylipäätään vaihtarina olemisen) hyvistä ja huonoista puolista ja semmosista asioista, jotka ei välttämättä ekana tuu mieleen, kun Koreaa ajattelee. Huomioikaa, että tää on erittäin kärjistettyä ja kerron ainoastaan omien kokemuksien mukaisesti. Totta kai tää ei päde kaikkiin ja kaikkeen.
+ Ihmiset
Korealaiset on yleisesti ottaen loputtoman ystävällisiä
ja avuliaita. Hyvä esimerkki on viime perjantailta, kun seisoin luokanopettajan antama synttärikakku sylissä sateessa odottamassa bussia koulun jälkeen, kun koululla (talonmiehenä?) työskentelevä vanhempi mies tuli ja anto mulle sateenvarjon. Kaupoissa myyjät tervehtivät kohteliaasti, hymyilevät ja tarjoavat apuaan. Jos seisot tyhmänä metroasemalla, useammin kuin ei joku tulee tarjoamaan apua.
+ Ruoka
Totta kai mulla on suomalaista ruokaa ikävä, tekisin aika paljon jos saisin kerrankin ruisleipää, savulohta tai karjalanpaistia, mutta täytyy sanoa, että yleisesti ottaen tykkään korealaisesta ruuasta enemmän. Suomessa olin tosi nirso ruuan suhteen, mutta täällä oon oppinu syömään liki kaikkea ja rakastamaan tulista ruokaa. Tämän hetkisiä suosikkeja ovat
ddeokbokki ja
kimbap.
+ Halpa hintataso
Koreassa melkeinpä kaikki on halvempaa kun Suomessa. Ainoat asiat jotka taitavat olla kalliimpia kun Suomessa on hedelmät ja tuontitavarat (länsimaalaset shampoot, deodorantit tms. hygieniatuotteet, karkit/suklaa, ruuat (juusto, voi, kerma, jäätelö)). Laskin tässä yks päivä, että mulla menee täällä viikossa yhtä paljon rahaa koulumatkoihin kun Suomessa yhdessä päivässä. Kallein vaate minkä täältä oon ostanu on ollut 19 euroa. Mutta jos osaat ostaa oikeista paikoista, ei mistään kannata yleensä maksaa yli 10 euroa. Korea on tehnyt musta loputtoman pihin, kun kaikki on niin halpaa ja itken varmaan verisiä kyyneleitä kun palaan Suomeen ja kaikki on niin kallista.
+ Kaikki on lähellä
Suomessa meiltä lähimpään pikkumarkettiin on ainakin 4 kilometriä. Täällä 300 metrin säteellä on kolme markettia, kaksi leipomoa, puolen tusinaa ravintolaa ja kahvilaa, apteekki, kaksi pankkia ja herra tietää mitä muuta. Tanssitunneilleki mennessä pitää kävellä huikeet viis minuuttia.
-/+ Koulu
Koulu on tosi iso osa vaihtarivuotta täällä, mikä se on sekä hyvä, että huono juttu. Niin kuin oon aikasemmin jo maininnut, mä oon koulussa kahdeksan tuntia päivässä, lisäksi kahdesti viikossa mun koulu vaatii, että menen toiselle high schoolille osallistumaan klubitoimintaan, joissa sitten menee koko ilta. En siis ikinä ole ennen viittä kotona. Koulussa meinaa liki päivittäin hajota pää, kun tuntuu että aika ei kulu ollenkaan. Opetuksesta en kauheasti ymmärrä, eikä pulpetti ole se kaikista mukavin paikka nukkua. Se mitä opetuksesta tajuan, tuntuu mulle välillä melko turhalta, ja etenkin englanninopetus on suomalaisen koululaisen mielestä varsin tehotonta. Mutta sitten taas koulussa tapaa kaikkia kavereita, tutustuu uusiin ihmisiin ja saa pitää hauskaa oman ikästen korealaisten kanssa.
Lisäksi korealainen kouluruoka on miljoona kertaa parempaa kun Suomessa. Vaikka klubitoiminta välillä ärsyttää, se on enemmän vaan hengailua ja hauskanpitoa kuin opiskelua, joten yleensä odotan sitä ihan innolla. Joka tapauksessa oon oppinu arvostamaan suomalaista koulujärjestelmää ihan uudella tavalla ja vannon, etten enää ikinä valita Suomessa neljän päivistä, koska täällä neljänä päivänä viikossa koulu loppuu vasta 16.30.
-/+ Sosiaalisuus
Ennen Koreaan tuloa viihdyin tosi paljon omissa oloissani, enkä jaksanu olla ihmisten seurassa hirveän kauan. Täällä taas saman katon alla asuu kolme siskoa, joista yhden kanssa jaan huoneenkin, ja äiti on kotiäiti, joten omaa aikaa ja tilaa ei juuri ole. Mutta aika harvoin mä täällä nykyään yksinäisyyttä kaipaan. Ne kerrat kun oon sattunut yksin kotona olemaan (ehkä 4 kertaa?) niin tuntuu etten tiiä yhtään mitä tekisin itelläni. Saa nähä miten Suomessa opin taas olemaan päivittäin välillä useammankin tunnin itekseen.
-/+ Julkinen liikenne
Bussit ja metrot kulkee kyllä ajallaan ja usein (riippuen tosin missä asuu), mutta bussit ei oo erityisen mukavia. Kuskit ei hiljennä töyssyissä, joten ei oo mitenkään ihmeellistä, jos lyö päänsä kattoon tai muuten vaan lähtee mutkissa seikkailemaan pitkin seiniä. Ruuhka-aikaan myös kaikki matkumistaninen on yhtä helvettiä.
- Jatkuva melu
Koreassa ei oo ikinä hiljasta. Liikenne kuuluu joka paikkaan, koulussa opettajat, joilla ei ääni kestä huutaa, käyttävät mikrofonia, ja välillä tuntuu, että luokkalaiset ei edes osaa puhua normaalilla äänellä. Ei sillä oo mitään väliä, vaikka puolet luokasta koittais nukkua, siellä on aina joku sankari joka kokee tarvetta huutaa 2 metrin päässä istuvalle kaverilleen kurkku suorana. Kotona aina kun koitan opiskella, vähintään yks siskoista soittaa viulua/pianoa/kitaraa, ja jos ei muuta niin telkkari on päällä tai appa päättää kaikkien iloksi tarjota hengellisiä lauluja.
- Jatkuva kiire, stressi ja väsymys
Vaikka kuinka koittaa olla sopimatta liikaa menoa, niin kiire tulee kuitenkin. Välillä mulla on täällä melkein minuuttiaikataulu, mikä aiheuttaa päänvaivaa, ja vaikka kuinka yrittää, niin tuntuu että on silti myöhässä. Korealaiset ei oo niin täsmällisiä kuin suomalaiset, mutta silti mun sisäinensuomalainen kituu aina kun oon vähänkin myöhässä jostain sovitusta tapaamisesta. Kaikilla vaihtareilla on myös stressiä. Pelkästään se, että joutuu jatkuvasti käyttämään vierasta kieltä, väsyttää ja stressaa. Täällä kaikki pienetkin arkiset asiat vaatii keskittymistä ja uudelleen opettelua, ja pitää jatkuvasti kiinnittää huomiota miten käyttäytyy, mitä sanoo, ja mitä muut nyt ajattelee musta. Lisäksi täällä on liki mahdotonta saada nukuttua enemmän kuin 5-6 tuntia yössä
, koska tanssitreenien ja klubien takia oon kotona vasta yhdeksän ja kymmenen välillä. Myös se, että tarvii kaikkiin asioihin host-perheen apua, turhauttaa. Mua ahdistaa pyytää apua hosteilta apua kaikkeen, mutta on sanomattakin selvää, että en koreaksi osaa itelleni sopivaa puhelinliittymää, alien registration cardia tms hankkia. Ärsyttää olla riippuvainen muista ihmisistä ja elää niiden aikataulun mukana, etenkin kun kaikki on niiin kiireisiä. Lisäksi se, että täällä suunnitelmat ja aikataulut muuttuu jatkuvasti ja välillä viiden minuutin varotusajalla pitää lähteä jonnekin.
- Mitään ei sanota suoraan
Korealaiset ei sano mielellään negatiivisia asioita päin naamaa, ja pitää osata lukea rivien välistä. Kyllä ei oo aina kyllä eikä ei aina ei. Suorapuheisille suomalaisille tää voi aiheuttaa päänvaivaa. Esimerkkinä tästä, sain kuulla mun tulevasta perheenvaihdosta toiselta vaihtarilta ja sen jälkeen YFU:lta, vaikka mun perhe oli ollut asiasta tietonen useamman viikon. Ei ottanu päähän.
- Hyötyliikunnan puute
Suomessa mä rakastan liikkumista, käyn lenkillä useamman kerran päivässä ja kävelen enemmän kuin mielelläni paikasta A paikkaan B. Täällä kaikkialle mennään bussilla ja metrolla vaikka matkaa olisi alle kilometri, mikä hämmentää mun perhettä aina välillä, kun sanon, että käveleminen on jees. Mun perheen ilme oli näkemisen arvoinen, kun kävelin ensimmäisen kerran koulusta kotiin ihan vaan because I could (mun koulumatka on about 4 km).
- Yksinäisyys
Korealaiset lukiolaiset on kamalan kiireisiä. Siskot ravaa hagwoneissa (yksityisissä akademioissa) joka päivä koulun jälkeen, ja jos sattuvat olemaan kotona, niin useimmiten he opiskelevat yömyöhään. Se, että mä en oo yksin kotona, ei tarkota ettenkö mä ois välillä yksinäinen. Ilman mun tanssitreenejä ja klubeja mä oisin varmasti ihan hukassa, koska todellisuudessa vaikka se kaikki kuulostaa hirveen rankalta, mä oon kiitolllinen niistä, koska jos niitä ei ois, mä istuisin himassa koneella tai kattomassa telkkaria. Ne on oikeestaan mun viikon kohokohtia, koska pääsen näkemään kavereita ja pitämään hauskaa. Välillä kuitenkin kun ei syystä tai toisesta muilla vaihtareilla/siskoilla/kavereilla ei oo aikaa ja suunnitelmia peruuntuu, yksinäisyys iskee.
Kaikista negatiivisista asioista huolimatta en koe, että mulla edelleenkään ois minkäänlaista kulttuurishokkia. Toki mulla on huonoja päiviä, välillä useampi peräkkäin, mutta mua ei oo kertaakaan kaduttanu tänne lähtö ja tuskin tulee kaduttamaankaan. Kai mä ennen lähtöä varauduin paljon suurempiin kulttuurieroihin kuin mitä ne todellisuudessa on, ja lähdin pessimisti ei pety-asenteella. Mutta eipä tässä muuta, hengissä oon (kipeenä taas tosin) ja huomenna jatkuu koulu. Viime viikon olin perjantaita lukuunottamatta kokonaan kotona koska korealaisilla oli koeviikko ja tällä viikolla ma-ti oli kansallisia vapaita, joten oon saanu tässä onneks vähän levätä. Kysymyksiä ja kommentteja saa heittää taas kerran! Koittakaa jaksaa vielä vajaa kuukaus siellä Suomessa, sitten pääsette lomille. Täällähän kesäloma on vasta elokuussa </3
Ps. Happy Birthday to me!