Niille, jotka eivät minua henkilökohtaisesti tunne, voisin kertoa itsestäni jotain pientä.
Nimeni on Sanni, olen 16-vuotias tyttö Jyväskylän läheltä. Harrastan street-tanssia, valokuvaamista ja piirtämistä. Rakastan matkustamista, lukemista ja salmiakkia. Perheeseeni kuuluu äiti, äidin miesystävä ja siskopuoli. Lisäksi meillä on lapinkoira.
Etelä-Koreasta kiinnostuin about neljä vuotta sitten musiikin kautta, mutta lopullisesti taisin sydämestäni osan jättää sinne matkustettuani Souliin ensimmäisen kerran kesällä 2011. Koreassa eniten teki vaikutuksen ihmisten loputon ystävällisyys ja avuliaisuus ja itse koreankieli. Sen jälkeen Suomi on tuntunut varsin kolkolta paikalta, ja jatkuvasti on ollut kauhea hinku takaisin. Toisen kerran Soulissa kävin syksyllä 2012, enkä nähtävästi kauan sieltä osaa poissa olla, kun taas olen Etelä-Koreaan palaamassa.
Olen jo ala-asteelta asti haaveillut, että lähtisin vaihto-oppilaaksi jonnekin Itä-Aasiaan. Päällimmäisinä mielessä on aina ollu Etelä-Korea ja Japani, mutta Soulin-matkojen jälkeen Etelä-Korea vei. Tarkoituksenani oli hakea vaihtoon vasta lukion toisena vuonna, mutta tultiin sitten perheen kanssa siihen tulokseen, että voi olla parempi, jos lähden jo 2014. Aloin sitten hätäpäissäni sopia haastatteluja ja lähettää hakulomakkeita vähän joka paikkaan, ensimmäisenä YFUlle. En uskonut pääseväni Etelä-Koreaan, luulin hakeneeni liian myöhään tai sählänneeni haastattelun sun muuta, mutta sitten eräs kaunis päivä tuli sähköpostia, jossa kerrottiin, että minut on hyväksytty. Aluksi oli kauhean epätodellinen olo, mutta sitten todella sisäistin että olen lähdössä vuodeksi Etelä-Koreaan, eikä hymy ole hyytynyt vieläkään. Vaikka syksy onkin ollut rankka koulussa ja viikonloppuisin Helsingissä koreantunneilla ravatessa, olen varma, että ensivuosi tulee niin olemaan sen kaiken arvoinen.
Näillä näkymin lento Etelä-Koreaan on helmikuun lopussa, ja aion tähän blogiin päivitellä kaiken lähtösähläyksistä kotiinpaluuseen tammikuussa 2015.
Hauskaa joulua
