perjantai 18. huhtikuuta 2014

Viimeiset kirsikankukat & lauttaonnettomuus

Edellisestä päivityksestä on jo likipitäen kaksi viikkoa, shame on me, mutta ei oo vaan ollu hirveästi mitään kirjottamisen aihetta, aika lailla tavallista arkea. Mutta jospa sitä jotain nyt postais, kun ensviikolla tulee kaks kuukautta Koreassa täyteen.

Niinkun otsikosta voi päätellä, kirsikankukat on siis aika lailla pudonnut, ja laitan nyt viimeisimmät otokset, mitä niistä sain otettua yks päivä koulun jälkeen.









Bongilcheon high schoolilla oon käyny siis tässä kahdesti viikossa, ja vaikka ensimmäinen viikko oli aika tuskaa, nyt oon alkanu odottamaan niitä klubeja innolla. Ihana nähdä paitsi Marthaa ja Judithia, mutta oon myös saanu korealaisia kavereita siellä. Kaikki on kauheen rentoja, ja etenkin mun koreantuntien mentori, Jiwon, on ihan huippu. Vaikka tiistai- ja torstai-illat menee kokonaan klubien takia, siellä on nii kivaa, että ei yhtään harmita. Tälläkin viikolla enkuntunnilla vaan käännettiin yks sarjakuva parhaamme mukaan koreaks, ja sen jälkee vaan riehuttiin haha. Tosin tänä torstaina ja ensviikon tiistaina ei oo klubeja, koska Bongilcheonissa on midterm examit. Meidän koulussa ne on kahden viikon päästä ja sillon mulla on 4 vapaa päivää, party hard! Saa nähä mitä kaikkee tulee tehtyä, mut suunnitelmissa ois käydä Dongdaemunissa, Gyongbokkungissa uudelleen, Hongdaessa ja ehkä Insadongissa, jos seuraa vaan löytyy.

Matkalla Bongilcheoniin. Martha on ihana ♥
Martha, minä, Judith ja... ok en tiiä, Judithin luokkalaisia anyways.
Äiti lähetti Suomesta pääsiäistipuja. Mua suoraan sanottuna vähän nolotti antaa ne, mut Yejun ja omma ihastukin niihin ihan 6-0 ja lässytti niille ties kuinka kauan miten söpöjä ne on. :D
Kiitos äiti. ♥
Viime lauantaina matkalla Pajuun vapaaehtoistöihin, vapaaehtoistyöpaikka on siis aika landella. Viime viikon loppuna meitä myös kuvattiin SBS:lle johonkin ohjelmaan kun opetettiin englantia, oltiin kuulema tiistaina telkkarissa oh god.

Viime lauantaina halusin taas leipoa perheelle, ja kun äiti laitto Suomesta leivinjauhetta ja vanilliinisokeria, niin kysyin, että kelpaako mustikkapiirakka. Siitähän kaikki innostu, etenkin Yewon, koska hän ei ollut aikasemmin mustikkapiirakkaa syöny. Kaikki tarpeellinen piirakkavuokaa lukuun ottamatta löyty, niin käytiin kaupassa ja alettiin leipomaan!
Mustikat ei oo varmaan ikinä maistunu niin hyvältä kun viime lauantaina. Vaikka ne olikin korealaisia pakastemustikoita.

Oon viimeinkin saanu kuvia meiän luokkalaisista, muistakin kun Sohuista, Sujinista ja Hyeminista, joten voisin tässä nyt kirjottaa jotain.
Meiän luokka on ehdottomasti meiän koulun hulluin. Useemmin kun kerran päivässä meinaa palaa pinna kun ne osaa olla niin lapsellisia, ajattelemattomia ja äänekkäitä, mutta toisaalta mulla ei oo ikinä niiden kanssa tylsää ja ne saa mut aina nauramaan. Kaikki on kaikkien kanssa kavereita, vaikka meiän luokalla on porukkaa ihan laidasta laitaan. Pahiksista hikipinkoihin ja tämmöseen randomiin suomalaiseen. Mulla tulee näitä varmasti ihan kauhea ikävä tän vuoden jälkeen, koska vaikka oppitunnit osaa olla välillä jotain maailman tylsimpiä, niin välitunneilla on sitäkin hauskempaa.

Changholle oltiin just liimaamassa tekoripsiä ja laittamassa huulikiiltoa, kun heräsin yks välitunti. Mulla ei oo mitään hajua miks tää tapahtu, mut ei se mitään, yhteiskuntaopin opettajan ilme oli näkemisen arvonen seuraavalla tunnilla.


 ...Ja tänään pojat löys siivouskomerosta tommoset kyynärpäihin yltävät pinkit kumihanskat. No siitähän seuras se, että jätkät alko heiluttaa niitä ja piiskaamaan toisiaan persuksille ympäri luokkaa juosten. Täydellisen normaalia meiän epänormaalissa luokassa.



Hyemin, Sohui ja Sujin.
Jeonghyeon! Meiän luokan priimus, ja mun tulkki haha. Yks mun parhaista koulukavereista täällä.




Ja loppuun vielä tästä lauttaonnettomuudesta, mistä on varmasti Suomessakin uutisoitu. Se sattui keskiviikkona (jos oikein muistan), ja se on kyllä ollu täällä uutisissa siitä lähtien ihan nonstoppina. Yhden high schoolin kakkosluokkalaiset oli siis lähteny luokkaretkelle Jeju-dolle laivalla, laivan kapteeni ei kuulema ollut mikään virallinen kapteeni, vaan joku aika kokematon henkilö. Kapteeni vielä poikkesi reitiltä, jolloin laiva savusumussa ilmeisesti ajoi karille. Uutiset on ollu täynnä videoita uppoavan laivan sisältä, screenshotteja oppilaiden viimesistä viesteistä vanhemmille ja ystäville, itkeviä omaisia ja kavereita ja suoraa videokuvaa siitä, miten mun ikäisten oppilaiden ruumiita tuodaan ambulansseista. Tällä hetkellä on varmistettu 28 on varmistettu kuolleiks, mutta 268 on edelleen kateissa lautan kolmessa eri kerroksessa, ja tuskin niistä kovin moni hengissä löytyy, jos yhtään. Onnettomuudesta on jo kaks päivää, joten tuskin kukaan siellä enää on elossa. Tän koulun vararehtori teki tänään itsemurhan, koska se ei kestänyt, että se selvis sieltä laivasta elossa, mutta suurin osa oppilaista ei. Tää on koskettanu korealaisia tosi paljon, monet televisio-ohjelmat ja muusikoiden comebackit on peruttu tän takia. Myös kaikkien koulujen luokkaretket Gyeonggi-don alueella on peruttu, eli myöskään meiän koulu ei näillä näkymin lähde luokkaretkelle toukokuussa, niin kuin piti. Harmittaahan se toki, mutta ymmärrän paremmin kuin hyvin, eikä mulla suoraan sanottuna oo enää ees mikään luokkaretki fiilis. Mäkin oon ollu aika järkyttyny tästä, koska se tapahtu niin lähellä, ja koko onnettomuus oli niin turha. Ei voi kun toivoa, että jotenkin ihmeen kaupalla ihmisiä vielä löytyis elossa ja selvinneet oppilaat toipuis tilanteeseen nähden mahdollisimman hyvin.


lauantai 5. huhtikuuta 2014

벚꽃!

Moimoi kaikille. Viime postauksen jälkee on tapahtunu nii paljo kaikkee, että en ees tiiä mistä alottaisin. Viime viikko oli nimittäin jotain niin kiireistä, että eilen oli ensimmäinen päivä, kun ehdin tehdä kotona muutakin kun nukkua. Nytkään ei oo hirveesti aikaa, niin annan kuvien puhua enemmän puolestaan.

Viime viikonloppuna käytiin siis lauantaina Marthan, Haerangin ja Yewonin kanssa tapaamassa meiän pastoria ja se vei meidät syömään. Syötiin oikein pitkän kaavan mukaan jossai italialaisessa ravintolassa (joka oli kallis ku mikä, mutta pastori halus välttämättä sinne ja makso sit koko lystin, joten kaikki ok) ja oli ihan mukavaa. Pastorin piti ruuan jälkeen lähteä, mutta me jäätiin vielä nelistään hulluttelemaan.



Sunnuntaina oli siis kirkko ja sen jälkee lähettiin vielä raamattuporukan kanssa Costcoon, niin kun edellisessä postauksessa mainitsinkin. Käveltiin joku pari kilometriä sinne kirkolta, kun oli niin ihana sää. Siellä sit syötiin juustokakkua ja pizzaa ja kaikki oltiin ihan ähkyjä ku sieltä lähettiin. Mutta oli kyllä ihan sairaan hyvää, ja haluun joskus vielä käydä uusiks siellä paremmalla ajalla. 


 Ja sit seuraava viikko. Maanantai, tiistai ja torstai oltiin Pajussa Bongilcheon high schoolilla klubeilla. Kuvittelin, et meillä ois korean opetusta joka päivä, mutta paljastukin, että 9 klubitunnista koreaa oli vaan 2 tuntia ja nekin oli varsin vapaamuotosia, jossa sen koulun oppilaat oli tutoreina, enkä kokenu niistä hirveesti hyötyväni. Muut tunnit oli sitten tavallisia kouluaineita. Luojan kiitos, meiän ei tarvii ensviikosta eteenpäin mennä kuin niihin klubeihin mitä perjantaina valittiin, mikä tarkottaa mun osalta et oon tiistaina kaks tuntia (korea ja englanti) ja torstaina kaks tuntia (kuvis ja korea). Ei siinä muuten mitään, mutta kun on ensin istunu 8h koulussa ja sitten vielä pitäis suoraan koulusta lähteä Pajuun ja kotimatka kestää bussilla ainakin puoli tuntia, niin oon ollu kotona tällä viikolla vasta yhdeksän ja kymmenen välillä. Sen takia en oo päässy tanssiharkkoihinkaan niin usein, kuin oisin halunnu. Mutta oon saanu tuoltakin paljon uusia kavereita, noissa klubeissa mitä valitsin on ollu tähän asti hauskaa ja ei tarvii ihan joka päivä istua toimettomana himassa odottamassa tanssituntia, niin se on ihan kivaa loppujen lopuks. Tällä viikolla on vaa ollu ihan liikaa menoa, koska ma-ti-to en tosiaan kerenny tehä mitään, kun oon tullu niin myöhään kotiin, keskiviikkona käytiin maahanmuutto virastossa heti koulun jälkee laittaa mun alien registration card-hakemus, sen jälkee tanssiharkat, ja perjantaina oli koulun klubi. Klubi oli tosin ihan jees, meiän klubi-presidentti on nii laiska et se ei ollu suunnitellu meille mitään ohjelmaa, mikä tarkotti sitä et 11 aikaa lähettiin Souliin cherryblossom festivaaleille ja hengattii siel kolme tuntia eikä tarvinnu tehä mitään. Mä ja Nayeoung, mun uus kaveri johon tutustuin ekalla klubikerralla, vaa syötii, otettii valokuvia ja käveltiin ympäriinsä haha. Olin ennätysaikaseen kotonaki, joskus 16.30.

Oli Marthan kans klubin jälkee vähä nälkä. Dunkin dougnut for life.



Käytiin klubikavereiden kans ennen Souliin lähtöä syömässä, koska jouduttiin skippaamaan kouluruoka, kun oli kiire metrolle. Tai ei meillä kai ollu, koska kerettii kuitenki syödä? Ei näistä ota selvää.





Nayeoung ♥
Mua on koko viikon kuumottanu, et en kerkee kuvata kirsikankukkia ennen ku ne putoo, kun oon ollu niin kiireinen. Perjantaina en tajunnu ottaa järkkäriä mukaan, kun en tienny, minne ollaan klubin kanssa menossa, niin jouduin sit tyytymään iphonelaatuu. Mut tänään, vaikka ei keli niin hirveän hyvä ollutkaan, lähin Lake Parkii kuvailee ja Lafestalle shoppailee. Kellään ei oo nykyään aikaa mulle, kun lukioilaisilla midterm examit lähestyy, joten jos haluaa lähteä jonnekin, niin on sit vaa otettava itteensä niskasta kiinni ja mentävä. Siellä sitten tihkusateessa ja tuulen tuiverruksessa taivalsin kirsikankukkia kuvailemassa. Aamulla ois ollu hyvä keli, mutta aamu meni vapaaehtoistöissä, niin mun tuuria.











Tänään illalla kun tulin kotiin puistosta ja Lafestalta, niin lähettiin melkeen samantien syömään johonki tosi suosittuun nuudeliravintolaan. Ensin jonotettiin joku vartti, että saatiin pöytä, kun siinä oli useemman metrin jono ennen meitä. Se oli mun ensimmäinen kerta semmosessa perinteisessä korealaisessa ravintolassa, jossa istutaan lattialla. Ruoka oli tosi hyvää, mutta jalat ja lonkat oli niin kankeet, et Yewon joutu mut ruokailun päätteeks vetää ylös lattialta. Sen jälkeen käytiin koko perhe ajelulla, kierreltiin autolla Ilsanissa ja Pajussa just because we could, ja oli hauskaa. Oltiin ahtauduttu siskojen kanssa nelistään takapenkille, auton ikkunat oli auki, appa laulo ja navigaattori (ja kyllä me muutkin) huudettiin. Käytiin kattomassa jotain taidealuetta Pajussa, kaikki maisemat oli niin kauniita pimeellä, ja saatiin kaikki hirvee huutokohtaus, kun bongasin auton ikkunasta ensimmäisen kebab-paikan, minkä oon täällä tähän mennessä nähny. En siis selkeästi oo ainoo, joka on kaivannu kebabia täällä. Kim's kebab, we will come to you some day, I swear.