lauantai 25. tammikuuta 2014

Viisumiseikkailu ja perhetiedot!

Viime postauksen jälkeen tässä on tapahtunut taas aika paljon. Oon säätäny kaiken maailman paperiasioiden, koulun ja matkavalmisteluiden välillä ja tuntuu vaan että tekeminen ei lopu ikinä. Haluun vaan äkkiä kaikki asiat pois alta. Onneksi mulla on vaan kaksi kurssia tässä jaksossa, oisin muuten ihan loppu, jos joutuisin vielä koulustakin stressaamaan. Koeviikkokin osuu sopivasti juuri lähtöviikolle, eikä mulla oo kun kaksi koetta, joten mulla on varmaan 2-3 päivää ennen lähtöö kokonaan vapaat. 

Mutta niin, eilen lähdettiin sitten aamujunalla Kaisun kanssa Helsinkiin viemään mun viisumihakemusta suurlähetystöön. Ei mitään, alku meni ihan hyvin. Löydettiin hyvin juna-asemalta lähetystöön (Iphone kourassa karttaa seuraten tosin, mutta so what), mutta sitten lähetystössä tuli vähän ongelmia, kun niillä oli ilmeisesti viisuminhaku systeemit muuttunut vähän aikaa sitten ja multa puuttui niistä papereista jokin koodi, joka olisi pitänyt saada Koreasta, mutta mulla ei ollut mitään hajua mikä se oli. No, puhuttiin sitten pitkät pätkät lähetystön työntekijän kanssa, välillä istuttiin odotushuoneessa ja välillä soitin YFUlle paniikissa. Lopulta sitten tilanne ratkesi, kun annoin puhelimeni tälle lähetystön naiselle ja hän puhui sitten YFUn työntekijöiden kanssa. Meidän piti sitten mennä lähetystöltä YFUn toimistolle ja viedä se mun hakemus sinne, ja YFU lupasi hoitaa sen kuntoon, ettei mun tarvitsisi sitä enää Jyväskylästä käsin lähtee sitä Helsinkiin setvimään. No ei mitään, heitettiin kirjekuori toimistolle ja se oli siinä.

Kaisua vähän väsytti aamujunassa.

Mutta kun me mentiin sinne lähetystöön, koitettiin selvittää sitä asiaa, ja vaikka sekä minä että se lähetystön työntekijä puhuttiin hyvää englantia, eikä silti ymmärretty toisiamme, mulle iski paniikki. Siinä vaiheessa mä sisäistin sen, että mun tuleva vaihtovuosi tulee todennäkösesti olemaan täynnä tämmösiä ristiriitoja ja ongelmia ja mun pitää selvitä niistä ihan ite. En mä voi vaan soittaa Koreassa Suomen YFUlle ja ulista etten osaa joka kerta kun tulee jokin ongelma. Mun pitää hoitaa mun kaikki asiat ite, ja se alko pelottaa mua. Musta on tullu paljon paljon sosiaalisempi ja rohkeempi, jos verrataan siihen mitä olin vuosi sitten, mutta silti tämmöset tilanteet ahdistaa mua. Mä tiiän, et tää kuulostaa typerältä, mutta mä oon rehellinen enkä aio väittää mitään muuta. Tosin tästäkin tilanteesta selvittiin lopulta, ja tajusin et se mun paniikki oli ihan turhaa, mutta silti. Tajusin entistä paremmin sen, miten iso juttu vaihtovuosi tulee olemaan. Tää aika enne lähtöö on ollu pääasiassa positiivista odottamista ja jännitystä, mutta myös pelkoa, armotonta stressiä ja ahdistusta. Välillä oon kyseenalaistanut omia valintojani, mutta sit heti muistan taas, että vaihtariks Koreaan lähteminen on ollu mun unelma ala-asteelta asti. Muistan, miten ihana maa Korea on, ja miten ne ihmiset on voittanu mun sydämen aina kun mä oon käyny siellä. Mä tiiän, et jos mä jäisin Suomeen, mä palaisin täysin arkeen ja rutiineihin enkä tutustuis uusiin ihmisiin, kokeilis ja oppis uusia asioita. Mutta ennen kaikkea mulla ei ois mitään odotettavaa, ja se masentais mua. Mä rakastan kyllä Suomea, mutta mulla on aina ollut jatkuva matkakuume ja mä aina vaan haluun uusiin paikkoihin ja maihin. Tää on mun mahdollisuus kokeilla jotain täysin uutta, selvitä omillani, kasvaa henkisesti ja ehkä alkaa arvostaa Suomeakin ihan uudella tavalla. Joten mä en kadu mitään, ja oon ikuisesti kiitollinen siitä, että sain tän tilaisuuden lähteä vaihtoon. 

No anyways, mentiin sitten Johtoon syömään, ja sain sähköpostiini isäntäperhetiedot. Oisitte nähnyt mun ilmeen, kun selvisi että mulla tulee olemaan neljä siskoa! (joista yksi on tosin USA:ssa vaihdossa tällä hetkellä) ja sitten kotiäiti ja iskä. Mutta siis vaikka mulla on täällä Suomessa useampikin sisarpuoli, niin kukaan niistä ei asu saman katon alla mun kanssa, joten miellän itteni edelleen tietyssä mielessä ainooks lapseks. Kaisu on ehkä lähinnä siskoa, mitä mulla on koskaan ollut. Joten siis se tulee varmasti olemaan aika suuri muutos siihen mihin oon tottunut. Mutta se ei oo kyllä yhtään negatiivista, odotan ja jännitän jo ihan hulluna mun perheen näkemistä!

Johdon salaatit on kyl jotain sellasta, mitä mun tulee varmasti Koreassa ikävä.

Loppuilta ravattiin sitten pitkin Helsinkiä ja shoppailtiin enemmän kuin olisi ehkä pitänyt. Oltaisiin menty Korean houseen syömään, mutta siellä oli ilmeisesti alkamassa jokin yksityistilaisuus, joten käveltiin sitten Kaisaniemeen syömään thaimaalaista. Illalla lähdettiin junalla takaisin Jyväskylään ja naurettiin hysteerisenä ihan kaikelle, kun oltiin jo vähän väsyneitä hah.



Oon taas vaihteeks just niin väsyny kun miltä näytänkin.

Tänään oon pääasiassa tehnyt kouluhommia, käynyt valokuvaamassa Suomen talvea sitä host-perheelle menevää valokuvakansiota varten, käynyt tanssitunnilla ja vääntänyt sähköpostia hosteille. Naurattaa, tuhersin sitä mailia varmaan kaksi tuntia ja mitä sain aikaiseksi: puolen sivun pituisen tekstin jossa kerron itsestäni, perheestäni ja kiitän heitä, että valitsivat minut perheeseeni. Mä en ymmärrä miten mä saan kaikesta aina niin vaikeeta. Mutta puolustukseni voin sanoa, että kirjoitin vain kaksi lausetta englanniksi, muuten se oli kokonaan koreaksi! (siitä miten virheetöntä se oli, en voi kyllä mennä takuuseen...) Nyt ei muuta kuin odotetaan vastausta.

Loppukevennykseksi kuva, jonka laitoin sähköpostin mukana hosteille. Oli tässä iltapäivällä kunnon photoshootit, kun halusin tuoreen kuvan sähköpostiin liitteeksi. Tää oli ainoo kuva missä hymyilin riittävästi, ja ainoa kuva jossa mun koira derppaa näin jäätävästi. En kestä kun Iida on niin laginen :D


26 päivää.

perjantai 17. tammikuuta 2014

Pikainen (kuva)päivitys


Päivittelen nyt vielä nopeasti, koska en takaa, että mulla on ensviikolla aikaa. Tanssitreenit alkaa taas torstaina (ehdin niissäkin käydä varmaan vaan 2-3 kertaa ennen lähtöä nyyh...) ja perjantaina aattelin lähteä viemään viisumia Helsinkiin. Ja totta kai korean opiskeluun pitäis panostaa ihan kauheesti, minkä oonkin tehnyt, mutta tuntuu että mikään ei riitä. Osaan kyllä kirjoittaa ja lukea hyvin totta kai, mutta oon vähän hidas ymmärtämään puhetta. Se varmasti korjaantuu nopeesti koreassa kun korva tottuu, mutta silti. Toivoisin myös, että saisin perheen, joka ei osaa englantia, ainakaan paljoa. Haluun puhua koreaa heti alusta asti, koska haluun oppia koreaa niin paljon kuin mahdollista tulevan vuoden aikana.

Mutta niin, mulla ei ollut tänään kuin tunti koulua iltapäivällä, niin kävin sitten aamulla isän kanssa keskustassa vaihtamassa mulle jo woneja että pääsen Koreassa alkuun ja ostamassa sekä käsimatkatavaroita varten että ruumaan menevän laukun.

Itseopiskelun iloja.
 

Loppuun vielä kevennyksenä vähän koulusta!


Siinä siis tyttöjen koulupuku. Mari, Kaisu ja te kaikki muutkin jotka mut in real life tunnette saatte kyllä makeet naurut kun mä tollasen päälleni laitan! Ei siinä mitään, toi on ihan sulonen, mutta mä en oo pukenu hametta varmaan viiteen vuoteen niin saatan olla kiusallisuuden multihuipentuma ensimmäisinä päivinä.

Meillä päin alkaa olee sen verran kylmä, että kyllä täältä ihan mielellään jonnekin lämpimämpään jo kohta lähtee. Rakastan talvee ja tykkään kirkkaista pakkaskeleistä, mutta en jatkuvista pakkasenpuremista ja ihon kuivumisesta. Koitan päivitellä tässä taas kunhan pääsen suurimmista paperien kanssa sähläämisestä yli ja jos vaikka sitten oisin jo saanut perhetiedotkin nii olisi jo jotai kunnollista kerrottavaakin!

Ps. Heli viimeinkin teki blogin! Käykää toki vilkaisemassa sitäkin! Sinne ja takaisin

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Lähtövalmennus, paperihelvetti ja Sanna ♥

Viime viikonloppuna oli siis YFUn lähtövalmennus Etelä-Koreaan ja Japaniin lähteville vaihtareille. Vähän jännitti millaista porukkaa ja ohjelmaa olisi vastassa, mutta se oli näin jälkikäteen sanottuna ihan turhaa. Perjantaina kolmen aikaa valmennus alkoi YFUn toimistolla, ja heti kun menin sisään ja tapasin muut vaihtarit, niin tuli heti semmonen olo, että meillä on ihan huippuporukka. Lisäksi meillä oli ihan huippuhauskoja entisiä vaihtareita paimentamassa meitä. Mun lisäks Koreaan lähtee yksi tyttö, ja Japaniin lähtee maaliskuussa kolme tyttöä ja kolme poikaa. Mua yllätti se, että poikia lähtee niin paljon. Ajattelin, että kumpaankin maahan olisi lähdössä vain tyttöjä tai korkeintaan yksi poika. Mutta eipä ollutkaan, ja siis totta kai se on vaan pelkästään positiivista, että poikiakin lähtee!

Entiset vaihtarit kirjoittivat meille joitakin kulttuurisääntöjä ja mokia, joita ilmeisesti vaihtarit yleensä tekevät. Katotaan vaan, niin mä rikon noita kaikkia heti ensimmäisten päivien aikana....

Mutta siis perjantaina pelasimme kaikenlaisia tutustumispelejä, juttelimme odotuksista, toiveista, peloista ja kaikesta mahdollisesta mitä nyt mieleen vain sattui tulemaan. Jouduimme myös esittelemään itsemme vaihtomaamme kielellä, ja olen aika ylpeä itsestäni, koska olen hieman ujo vielä puhumaan koreaa, mutta se menikin ihan hyvin! Ja ruoka oli totta kai 5/5, etenkin kun päivällisenä oli sushia, kimbapia, miso-keittoa, kimchiä ja nuudeleita. Yöksi menimme entisten vaihtareiden kanssa läheiseen hostelliin. Oli tarkoituksena mennä aikaisin nukkumaan, mutta jotenkin päädyttiin vielä pariksi tunniksi koko porukka hostellin keittiöön juttelemaan. Hups but I regret nothing!

Lauantaina kävelimme hostelliaamiaisen jälkeen yhdessä takaisin toimistolle, minne kaikkien vaihtareiden vanhemmat sitten tulivat. Lauantai oli lähinnä käytännön asioista puhumista ja vanhempien kysymyksiin vastaamista. Menimme ulos pelailemaan siksi aikaa, kun YFUn työntekijät ilmeisesti komensivat vanhempiamme päästämään meistä irti ja antamaan meille mahdollisuuden sopeutua uuteen maahan = kielsivät pitämästä liikaa yhteyttä meihin. Haha. Menimme kaikki, vanhemmat mukaan lukien, sitten jonnekin kauppahalliin ravintolaan syömään, en muista enää mikä paikka se oli, mutta ruoka oli sielläkin hyvää. Valmennus loppui sitten viiden aikaa, jonka päätteeksi saimme vielä nivaskan papereita täytettäväksi ja luettavaksi ja I ♥ YFU t-paidat, jotka pitää laittaa Koreaan lähtiesssä päälle. Harmittaa vähän, kun en tajunnut ottaa kuvia valmennuksesta kuin yhden. Olisi pitänyt ottaa ryhmäkuva tai jotain, shame on us.

Sanna tuli mua toimistolle vastaan, ja meinas alkaa itkettää, kun ei oltu melkein vuoteen nähty. Menin sitten Sannan luokse Porvooseen ja hengasin siellä maanantaihin asti. Käytiin Porvoon keskustassa vuokraamassa elokuvia, hakemassa mässyä, syömässä kiinalaisessa ja kiroamassa Suomen talvea.


Käytiin Sannan kanssa heti valmennuksen jälkeen rautatieasemalla bubble tealla!♥
Pahoittelen oranssiuttamme.

Kaiken kaikkiaan valmennuksen ja Sannan näkemisen jälkeen mulla on paljon luottavaisempi oli lähdön suhteen. Mua ei pelota enää ollenkaan, pitää vain lukea vielä kovasti koreaa ja täyttää valmennuksessa saatuja papereita. Siihen kuuluu mm. viisumin hakeminen, kaiken maailman kela-ilmoituksien tekeminen ja koulutodistuksen hakeminen. Lähtöön on enää 36 päivää ja on jotenkin kauheen epätodellinen olo... Niin kuin sanoin, mua ei pelota, mutta jännittää ja stressaa. Haluun vaan kaikki paperisotkut äkkiä pois alta ja perhetiedot.
Koulun mä sain jo tietää vähän epävirallisesti aiemmin Sannan kautta, mutta valmennuksessa saaduissa papereissa sekin varmistu: 덕이고등학교, eli Deogi high school Ilsanissa. Ilsan on Seoulista pohjoiseen about tunti metrolla. Koulusta tiedän sen verran, että se on sekakoulu (huh) ja tosi uusi: Se on avattu vasta 2012.

Koulukoulukoulu! Palvokaa mun paint-muokkaustaitoja


I ♥ YFU FINLAND
Loppuun vielä kaikkien tänä vuonna Japaniin/Etelä-Koreaan lähtevien blogit: Roosa, Anni ja Viivi. Seuratkaa näitä kaikkia ihania! Helillä (toisella Etelä-Korean vaihtarilla) ei vielä ole blogia, mutta linkkailen sen tännekin, kunhan saan sen tietooni joskus.

Mutta mä lähden kohta puoleen keskustaan siskopuolen kanssa ottamaan uutta passikuvaa viisumia varten ja syömään, kiitos kaikille jotka jaksoivat lukea!

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

IYF:n Korean camp ja joululoma

Ai kamala, huomenna on jo loppiainen ja viimeinen lomapäivä! Joulun olin kotona perheen kanssa, ja uuden vuoden sähelsin siskopuolen kanssa. Ei niin kauheasti tullut tehtyä, mutta ihan mukavaa oli!

Nyt kuitenkin tärkeämpiä tapahtumia; Lähdin perjantaiaamuna junalla Vantaalle IYFin Korean campille kolmeksi päiväksi. Ensimmäisenä päivänä opiskelimme ensiksi koreaa, leikimme ja pelasimme kaikenlaista, kuuntelimme Viipurista tulleen lähetystyöntekijän puhetta, söimme paljon (totta kai) ja harjoittelimme kalligrafiaa. Toisena päivänä opiskelimme taas koreaa, askartelimme sellaiset hienot korealaiset pahvi/paperikupit, näyttelimme, söimme bulgogia (♥) eli sellaista melko mausteista liharuokaa, joka on suosikkini korealaisista ruuista tähän mennessä. Tänään oli vain IYFin jumalanpalvelus ja ehtoollinen aamusta, ja iltapäivällä lähinnä pelasimme porukalla. En ole ihan satavarma minä päivänä mitäkin tapahtui, en ole nukkunut kunnolla useampaan yöhön ja ajatukset ei oikein ole kasassa. Etenkin kun vasta reilu tunti sitten kotiin reissusta tulin. Mutta tosi hauskaa oli! Oli ihana nähdä kaikkia kavereita ja sellaisiakin ihmisiä, joita ei ole vähään aikaan tavannut. Rakastan IYFin tapahtumia, kun siellä tapaa aina niin samanhenkisiä ihmisiä joihin on helppo tutustua, kaikki ovat kamalan ystävällisiä ja ryhmähenki on jotain huippua.


Tässä toi mun upea kalligrafialuomus. Mietin ikuisuuden mitä syvällistä kirjoittaisin rajallisilla koreantaidoillani, mutta päädyin sitten vain kirjoittamaan rajun faktan; kimbab on herkullista. Vieressä siis kimbabia, jota teimme ensimmäisenä päivänä, ja hyvää oli! Bulgogista en valitettavasti ottanut kuvaa, siinä ei kauheasti kerkeä kameraa kaivella esille, kun lautasen saa eteen hehes.


Tanja ♥

Veera ♥
Poikia jo vähän väsytti tänä aamuna. Okei can't blame, itsekin oon nukkunu kolmena yönä peräkkäin alle viisi tuntia, joten ei sitä kaikista virkeimmillään itsekään ollut (kuten silmänalusista ylemmissä kuvissa näkyy...)
Sunhyeong ♥


Tuossa kuva tuliaisista, joita olen Koreaan viemässä. Niin kuin näkyy, niin paljon suklaata ja purkkaa, mutta myös Muumi-teetä & pyyhkeitä ja kaksi Mariskoolia. Tarkoitus olisi vielä teettää ottamiani valokuvia Suomesta ja koota kuvakirja host-perheelle. Saa nähdä saanko sen valmiiksi vai joudunko alistumaan ja ostamaan jonkin kuvakirjan.

Nyt siis olen viimeinkin kotona, ja huomenna olisi viimeinen lomapäivä. Todennäköisesti käyn isän luona aamusta ja illalla keskityn korean lukemiseen ja tietokoneella istumiseen, kun ei tässä lomalla ole oikeasti paljoa kerennyt mitään tekemään, vaikka melkein  kaksi viikkoa kestikin. Jossain vaiheessa pitäisi käydä ostamassa myös kunnollinen matkalaukku, ei oo tarpeeksi isoa ennestään.

Ensiviikonloppuna olisi taas lähtö Helsinkiin, nimittäin YFUn lähtövalmennukseen! Olen siis perjantai-lauantai YFUn huomassa ja pääsen tapaamaan muut Koreaan/Japaniin lähtevät vaihtarit. Odotan jo innolla tapaamista muiden Koreaan lähtijöiden kanssa, koska lähtö alkaa jo jännittämään. Ihan epätodellinen olo, että alle puolentoista kuukauden päästä asun aivan toisella puolella maailmaa... Kun valmennus loppuu lauantaina, menen näillä näkymin Sannan luokse maanantaihin asti. Sanna on siis ystäväni, joka on ollut viime vuoden helmikuusta asti myös YFUn kautta Koreassa ja palaa ensiviikolla Suomeen. On ollut jo kauhea ikävä, joten Sannankin näkemistä odotan kovasti ♥

Loppuun vielä TVXQ:ta, koska TVXQ on ehkä suurin syyllinen siihen, että innostuin Koreasta 4-5 vuotta sitten, kun löysin Miroticin Youtubesta. TVXQ on edelleen suosikki bändini/yhtyeeni/ryhmäni/whatever, ja jos pääsisin heidät näkemään vaihtovuoden aikana niin my life would be complete.

Ps. kommentoikaa ihmeessä ja kertokaa, millaisista asioista haluiaisitte kuulla tässä blogissa tai jos on jotain kysyttävää. Vastailen enemmän kuin mielelläni ja kritiikki on tervetullutta!